Positiivinen palaute ja sen merkitys

Positiivinen palaute voi merkitä toiselle ihmiselle ihan todella paljon. Palaute ei tarvitse olla iso tai kummoinen, mutta se jättää saajalleen hyvän mielen mahdollisesti pitkäksikin aikaa.

Toisille ihmisille positiivisen palautteen antaminen saattaa olla todella vaikeaa. Heidän on helpompi antaa negatiivista palautetta tai kritisoida heidän mielestään huonosti hoidettuja asioita, mutta vaikea kiittää ja kehua, miten hyvin joku asia on hoidettu tai sujunut.

Positiivisen palautteen merkitys toiselle ihmiselle

Jos kokee, että positiivisen palautteen antaminen toiselle on itselleen vaikeaa, kannattaa miettiä asiaa niin, että jo se pienikin positiivinen palaute voi olla toiselle todella iso ja merkittävä asia.

Esimerkiksi. Ihminen on huonosti nukutun yön ja omien stressitilojensa keskellä saanut suoriuduttua kunnialla haastavammasta työtehtävästä. Siinä kohtaa, kun joku antaa palautteena, miten hienosti työ on hoidettu, antaa tämä palautteen saajalle niin paljon.

Verrattuna, ettei kiitosta tule ollenkaan tai korkeintaan joku kommentoi lyhyesti, että olisihan sen toisellakin tapaa voinut hoitaa.

Uskon, että tässä kohtaa positiivinen palaute on se, joka motivoi henkilöä toisellakin kertaa tekemään parhaansa, vaikkei paras mahdollinen vire olisikaan päällä.

Positiivinen palaute puskee ihmistä eteenpäin ja auttaa jaksamaan huonompien ajanjaksojen yli. Sitä aina sanotaan, ettei lasta voi kehua liikaa, päinvastoin, pitäisi muistaa kehua enemmänkin! Kyllä tämä sama pätee meihin aikuisiinkin. Miten sitä ajatellaankin, ettei aikuiset muka tarvitse kehuja tai positiivisia huomioita hyvin tekemisistään asioista?

Sitä jaksetaan viljellä sanontaa: ”Jos ei mitään kuulu, on kaikki hyvin”. Tämähän kertoo juuri siitä, että jos hommat hoituu eikä kellään ole mitään poikkipuolista sanottavaa, ei kukaan sano mitään. Mutta, siinä kohtaan, kun hommat menevätkin pieleen tai tehdään joku virhe, saa siitä kuulla.

Eikö pitäisi kääntää ajattelua niin, että myös hommien hoituessa olisi hyvä antaa sitä positiivista palautetta ja huomiota? Eikä vain silloin, kun kaikki menee pieleen?

LUE MYÖS: Kehutko vai lyttäätkö?

Pienikin positiivinen palaute ei vaadi antajaltaan paljon

Kun mietitään, miten loppujen lopuksi pieni juttu se on sanoa tai kirjoittaa toiselle: ”Hyvin sie vedät!”, ”Hei ootpa saanu hienosti hoidettuu ton homman!” tai ”Onpa ihana lopputulos!”. Tästä luulisi tulevan palautteen antajallekin hyvä mieli. Olisi hyvä oppia ymmärtämään, että pienilläkin sanoilla on voinut antaa ison merkityksen toiselle.

Joskus tulee mietittyä, että miten ihminen jaksaakin olla sellainen niin sanotusti negatiivinen, kiinnittää huomiota pelkkiin huonoihin asioihin ja olla ainoastaan kriittinen?

Tosin tässä on se, että monesti tällaisen ihmisen sisimmässä ja taustalla on paljon sellaisia kipeitä ajatuksia ja tunteita, joita ei osata sanoittaa tai välttämättä itsekään tiedostaa. Tämä sitten näkyy tietynlaisena käyttäytymisenä muille ihmisille. Koska näitä omia kipupisteitään ei välttämättä osata tiedostaa, ei sitä myöskään osaa korjata käyttäytymismallejaan tai hakea apua niiden korjaamiseen.

Toiset taas saattavat pelätä, että alkamalla jakelemaan positiivisia palautteita, sitä muuttuu jotenkin ”pehmoksi” ja menettää tietynlaisen valtaotteensa ihmisiin. Halutaan olla vallankahvassa ja hallita pelolla sekä vääränlaisella auktoriteetilla.

Kun asiahan on juuri päinvastoin. Hän, joka huomaa ihmisissä hyvän sekä myös tämän kertoo, saa paljon enemmän oikeanlaista kunnioitusta kuin hän, joka kuvittelee olevansa muiden ja positiivisen palautteen antamisen yläpuolella.

LUE MYÖS: Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus

Positiivinen palaute voi olla myös kehittävää

On eri asia antaa kehittämisideoita ja ajatuksia rakentavassa sekä positiivisessa hengessä kuin vain töksäytellä, mitä sylki suuhun tuo. Ihmiset ovat todella erilaisia palautteen antajia.

Tällaisena herkempänä ihmisenä arvostan heitä, jotka osaavat antaa kehittämisideat rakentavassa hengessä positiivisen vireen sävyttämänä. Karvani nousevat pystyyn ja tuntosarveni meinaavat poksahtaa, jos palaute/kehittämisidea tullaan antamaan niin, ettei voida edes miettiä etukäteen, millä tavoin asian voisi esittää, vaan se heitetään kasvoille kuin ”kylmä rätti”.

Olen vastaanottavaisempi ystävälliselle ja rakentavalle keskustelulle kuin pienelle piikittelylle ja tiuskimiselle.

Maailma olisi edes vähän parempi paikka, kun huomaisimme hyvän toisissamme sekä kertoisimme tämän toisillemme

Alkuun esimerkiksi koronakriisi lisäsi yhteisöllisyyttä ja ihmiset olivat toisiaan kohtaan kannustavampia, kohteliaampia sekä huomasivat hyvän. Kun tsemppihenki alkoi muuttumaan turnausväsymykseksi, alkoivat ihmiset jälleen olemaan niin sanotusti omia itsejään eli kärkkäämpiä valittajia. Ehkä vielä pahemmin kuin normaalisti ja varsinkin somessa.

Liian helposti huomataan toisissa ihmisissä ne huonot jutut ja mukamas väärin tehdyt asiat. Tsemppihenki ja toistemme kannustaminen tuntuvat olevan joissakin tilanteissa muisto vain.

Some antaa vielä oman sysäyksensä siihen, miten helposti tulee kritisoitua ja lauottua niitä omia mielipiteitään välittämättä siitä, miten sanat saattavat loukata, myös ne kirjoitetut. On helppo huudella sieltä oman näppiksen takaa eikä osata asettua lukijan asemaan.

Some olisi helppo paikka viljellä myös sitä hyvää. Pieni, positiivinen kommentti tai ylipäänsä niiden hyvien asioiden huomaaminen. Tsemppausta ja pieniä kehuja. Näiden viljely ei käsittääkseni maksa mitään, joten miksi niitä ei voisi viljellä enemmän?

Jokaisen kannattaisi hieman katsoa sisimpäänsä ja miettiä, millainen palautteen antaja on. Onko se aina vain niistä virheistä napisemista vai muistetaanko myös kiittää, arvostaa toista ja huomata hyvä?

Tässä taas ajattelemisen aihetta.

Rakkaudella Henna

1

On ihan OK, että väsyttää, mutta on yhtä OK olla energinen

Poikkeuksellista arkea on nyt takana (ainakin meillä) kuusi viikkoa. Uuteen arkeen hyppääminen tapahtui pienessä hetkessä ja alkoi eristäytyminen lähikontakteista sekä sopeutuminen outoon tilanteeseen.⁣

Olen tässä parin viimeisen viikon aikana havainnut niin itsessäni kuin muissakin ”pienen pientä” turnausväsymystä. Yritämme kuitenkin edelleen pitää sitä tsemppiä ja toivoa yllä. Ja niin pitääkin, mutta tässä kohtaa on myös enemmän kuin OK, jos väsyttää!

Takana on jo monta viikkoa tätä poikkeuksellista arkea. Monessa perheessä alkaa voimavarat olemaan vähissä, myös lapsilla on havaittavissa väsymystä ja turhautumista. On ikävä rakkaita ihmisiä ja ihan sitä tavallista arkea esimerkiksi kaupassakäynteineen ilman koronan pelkoa, harrastuksineen, kyläilyineen ja puistoreissuineen.

On ikävä sitä aikaa, kun ei tarvinnut pelätä tai miettiä, että voinko nyt kaupassa ryystää sitä ulkoilun seurauksena valuvaa räkää sisäänpäin tai yskäistä siitepölyn kutittaessa kurkkua.

Lue myös: Kolmen E:n arki – Etätyöt, etäopiskelu ja eristys

Muista, että sinä kelpaat, vaikka väsyttää

Kaikesta huolimatta on syytä muistaa, että sinä kelpaat!

⁣Sinä kelpaat, vaikka et välttämättömien arkitoimien lisäksi jaksaisi enää mitään muuta. On ihan ok istua sohvalla ja tuijottaa väsyneenä lasten riehumista ympäri kämppää. Ei sinun tarvitse lähteä lenkille tai siivota kotia lattiasta kattoon, jos ei huvita.

Sinä kelpaat, vaikka olisit ahdistunut, surullinen ja kiukkuinen. Vaikka positiivisuudesta on toki hyötyä oman jaksamisenkin kannalta, kuuluu ihmisyyteen ne kaikki tunteet. Niitä tunteita ei pidä tukahduttaa, koska tukahduttaminen sairastuttaa mielen ja kehon. Toki tunteiden säätely sekä niiden ymmärtäminen auttavat pääsemään aina eteenpäin sekä opettavat tuntemaan itseäsi paremmin, mutta on sallittua tuntea kaikkia tunteita.

Sinä kelpaat ja teet varmasti parhaasi omien voimavarojesi puitteissa. Sinä olet supersankari. Hoidat arjen hienosti ja riittävän hyvä kelpaa paremmin kuin hyvin. Riittävän hyvä nimenomaan sinun oman mittapuusi mukaan, ei niin kuin joku toinen sen mieltäisi.

Tämä saa myös näkyä ja kuulua sekä somessa että ystävien kanssa viestitellessä. Aina ei jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Ei tarvitse olla ”positive vibes only”.

Lue myös: Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus

Tarvitsemme toistemme ymmärrystä

Tässä jos missä tilanteessa tarvitsemme ymmärrystä. Ymmärtäkäämme toisiamme ja erilaisia tapoja reagoida. Kaikkien voimavarat tai elämäntilanteet eivät ole samanlaisia. Koemme asiat ja tilanteet eri tavalla. Tähän taas vaikuttaa niin moni asia jo lapsuudesta lähtien.⁣

Ei meille ihan oikeasti samalla kauhalla jaeta lapsuudessa turvallisuudentunnetta tai opeteta tunteiden säätelyä sekä käsittelyä, joilla tällaisia tilanteita voisi kohdata.

Aikuisuudessa voi toki yrittää korjata sitä, mikä on aikanaan rikki mennyt, mutta monella on ollut vaikeaa jo ennen tätä poikkeustilaa ja asioiden käsittely on ollut kesken.

Se on hienoa, jos omat voimavarat auttavat selviytymään tästä tilanteesta ja elämän tasapaino säilyy ympäristön muutoksista huolimatta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka seisovat myrskyn puhaltaessa kuin vankat vuoret ja nämä vuoret yrittävät suojata heitä, jotka muuten pyörisivät myrskyn mukana.

Lue myös: Yle Oppiminen – Urheilu vaihtuu olueen, lukeminen ei onnistu – koronayksinäisyys on monelle lamauttavaa, mutta voi tästä seurata hyvääkin, sanoo psykiatri

Energisetkin ihmiset saavat loistaa

⁣Vaikka omat voimavarat olisivat vähissä ja itseään väsyttää, annetaan myös energisempien ihmisten loistaa eikä syyllistetä heitä heidän jaksamisestaan. Toiset lenkkeilevät, siivoavat, leipovat, treenaavat kotona, löytävät neulomisen tai lukemisen ilot ja tämä suotakoon heille. ⁣

Nämä ovat heidän tapojaan käsitellä tätä tilannetta. Osa ihan oikeasti nauttii, jos nyt on enemmän aikaa tehdä asioita, joille ei aiemmassa arjessa ole jäänyt tilaa.

Se, että tätä hyvääkin fiilistä jaetaan esimerkiksi somessa tai ystäville, ei pitäisi olla keneltäkään pois. Nyt on havaittavissa sitä, että hieman katkerasti aletaan syyllistämään, kuinka esimerkiksi muiden liikuntapäivityksistä tulee huono olo, kun ei itse jaksa liikkua yhtään.

Näitä liikuntapäivityksiähän ei tehdä siksi, että niiden olisi tarkoitus syyllistää ketään. Halutaan tuoda esiin sitä, miten se itselleen sopiva liikunta oikeasti tuo hyvän olon ja helpottaa omien tunteiden käsittelyä. Samalla nämä mahdollisesti voivat motivoida toisia.

Toki jatkuvalla puuhastelulla ja tietynlaisella mukamas energisyydellä voi olla ihmisestä riippuen myös varjopuolensa. Osa saattaa tällä tavalla paeta niitä vaikeampia tunteita, kun ei ole jaksamista tai osaamista kohdata niitä.

Lue myös: Monna Treenaa – Miksi nähdään niin usein vain joko tai?

Me Naiset – Puuhasteletko jatkuvasti jotain? Se voi olla ansa mielenterveydelle, sanoo psykoterapeutti – kysy itseltäsi yksi paljastava kysymys

Omien tunteiden tunnistaminen, viisas hiljaisuus

Voin kuitenkin tähän kohtaan antaa pienen vinkin, jota itse käytän viestitellessä ihmisten kanssa tai somea selatessani. Kun (huom. nimenomaan KUN) vastaani tulee asia, josta saattaa nousta hieman kateutta tai turhautumista, teen seuraavaa:

Tunnistan tunteet. Joku somepäivitys tai ihmisen viesti ⁣voi saada sisälläni nousemaan kateutta tai turhautumista. Noin, tunne tunnistettu.

Mietin, miksi tunnen näin? Kun en itse jaksa tai kun mulla ei ole sitä, mitä jollain toisella on? Miksi mun pitäisi jaksaa samalla tavalla tai miksi mulla pitäisi olla jotain niin kuin toisella on? Tekisikö se juuri minusta paremman ihmisen ja onnellisemman? Ei välttämättä, mutta toinen kuitenkin on iloinen ja onnellinen juuri siinä hetkessä. Hän on halunnut jakaa tämän asian someen tai ystävälleen viestin muodossa.

–  Reagointi. Somessa vilpitön tykkäys, mahdollisesti jätän jonkun kivan kommentin, jota en aloita ”Voi kunpa minullakin…”/”Ei mulla vaan koskaan…”/”No kiva se on kun toiset…” tms. katkeralla tilityksellä. Viesteissä sitten sydämiä ja jotain oikeasti kivaa sanottavaa eikä sellaista turhanpäiväistä, kateellista kiukuttelua. Monesti huomaankin olevani oikeasti vilpittömän iloinen toisen puolesta. On nimittäin ihmisiä, jotka osaavat pilata toisen ilon siinä ilon hetkellä aika nopeastikin.

Näin. Ja sitten taas jos joku asia oikein alkaa vituttamaan tai tulee todella provosoitunut olo, en reagoi tai kirjoita yhtään mitään.  Mieluummin silloin ohitan koko asian. Tai ainakin vedän ihan muutaman kerran happea ennen kuin reagoin ja asetan mittasuhteet taas oikeaan järjestykseen.

Toimii!

Mietitäänpä siis jatkossa, miten reagoimme toisiimme ja toistemme asioihin. Tarvitsemme myötätuntoa, kaikenlaisille ihmisille.

Toiset ovat aivan paskana ja uuvuksissa tällä hetkellä ja se on ymmärrettävää. Toiset taas tuntuvat elävän elämänsä parasta aikaa ja sekin on ymmärrettävää. Jos toisten tekemiset tai tekemättä jättämiset kuitenkin tuntuvat olevan itseltä pois, on syytä käpertyä itseensä hieman miettimään, miksi näin.

Meitä ihmisiä kun on erilaisia. Edelleen. Kuten oli ennen koronaakin.

Rakkaudella Henna

 

2

Poikkeusarjen positiiviset puolet – 6 pientä asiaa

Tällä hetkellä elämme meille suomalaisille, omalle sukupolvelleni, vanhempieni sukupolvelle sekä lapsillemme poikkeuksellista arkea. Tekemisiämme ja menojamme rajoitetaan tavoilla, joihin emme ole tottuneet. En tällä hetkellä miellä itseäni niinkään positiiviseksi ihmiseksi, mutta olen siitäkin huolimatta etsinyt niitä poikkeusarjen positiivisia puolia tässä menneen kuukauden aikana.

Sanotaan, että jokaisella pilvellä on hopeareunus ja myrskyn jälkeen on poutasää. Kaikki järjestyy, me selviämme tästä yhdessä. En sitä epäilekään, ettemmekö me tästä selviäisi. Varmasti selviämme. Suurin osa meistä selviää, suurimpaan osaan tämä ei jätä mitään pysyviä jälkiä.

Avasin poikkeusarkemme aikataulua edellisessä postauksessani ja tämä aikataulu sekä rytmi meillä pitää aikalailla edelleen paikkansa. Sillä erotuksella, että ekaluokkalaisen koulutehtävien määrä on nyt kohtuullisempi ja hän on oppinut itsenäisemmin tekemään tehtäviään 🙂 Samalla itse olen onnistunut pitämään langat käsissäni arjen pyörityksessä viikosta toiseen.

Nykyisessä tilanteessa on jonkun verran kestettävää, vaikka tietyllä tapaa sitä onkin sopeutunut. Jottei kaikki mene aina pelkäksi valittamiseksi, kerronkin nyt tässä postauksessa teille 6 positiivista asiaa, joita olen tästä poikkeusarjesta löytänyt.

Jatka lukemista ”Poikkeusarjen positiiviset puolet – 6 pientä asiaa”1

Kolmen E:n arki – etätyöt, etäopiskelu ja eristys

Pari viikkoa sitten sekä meidän että monen muunkin suomalaisen arki mullistui ennen näkemättömällä tavalla. Vallitsevan koronavirusepidemian takia hallitus on joutunut tekemään vaikeita päätöksiä ja asettamaan rajoituksia, joita Suomessa ei ole aiemmin tarvittu. Iso määrä suomalaisista siirtyi etätöihin ja lapset koululaisista lähtien koteihinsa. Näin myös meillä.

Blogiin aiheesta kirjoittaminen on ollut mielessä, mutta minun on pitänyt ensin tasata omia fiiliksiäni, kuunnella ja lukea muiden kokemuksia sekä tietyllä tapaa sopeutua tähän tilanteeseen, vaikka mieli taisteleekin vastaan joka päivä.

Osa on jo ilmoittanut, ettei halua kuulla tai lukea koronasta enää mitään, koska aihe tulee korvista ulos. Ahdistaa liikaa, ärsyttää, pelottaa ja turhauttaa. Ymmärrän nämä fiilikset. Liika on aina liikaa uutisten ja muun tiedonkin lukemisessa. Oman mielenterveyden takia saattaa olla syytäkin vähentää uutistulvaa <3

Mutta meidän arkeen korona on vaikuttanut aika paljonkin, joten siksi tämä poikkeustila näkyy arjessamme ihan joka ikinen päivä. En voi laittaa asian suhteen päätäni pensaaseen, sulkea käsilläni korviani ja laittaa silmiäni kiinni samalla lällätellen ja toivoen, että tämä paha uni loppuisi jo.

Tämä on nyt totista totta ja tulee todennäköisesti jatkumaan vielä pitkään.

Jatka lukemista ”Kolmen E:n arki – etätyöt, etäopiskelu ja eristys”1

Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus

Positiivinen elämänasenne tunnutaan mieltävän sellaiseksi, että positiivisen elämänasenteen omaava ihminen ei koskaan lannistu vastoinkäymisistä ja hän on aina niin iloinen sekä muita tsemppaava. Hänen kasvoillaan ei paljon surua näy ja puheet ovat positiivisesti tulevaisuuteen katsovia. Hänellä ei ole vaikeita tunteita ja kaikki on vain ”positive vibes only”. Positiivinen elämänasenne ei kuitenkaan tarkoita pelkästään näitä ja milloin positiivisuus sitten muuttuu toksiseksi?

Positiivisuus on ilman muuta hyväksi. Sanotaan, että positiivisemmin ajatteleva ja tunteva ihminen vetää puoleensa paljon hyvää. Hyvät ja hienot asiat, ihmiset ja tapahtumat tuntuvat vain virtaavan tällaisen ihmisen luo. Ilman, että asioiden eteen täytyy nähdä vaivaa ja tuntea tuskaa.

Positiivisemmat ihmiset hakeutuvat toistensa luo ja toisinaan heidän luo hakeutuu ne hieman mustemmissakin vesissä kulkevat, koska he kokevat saavansa voimaa ja virtaa näistä hyvän mielen lähettiläistä. Positiiviset ihmiset tuntuvat pärjäävän elämässään ja muiden mielestä heidän elämänsä tuntuu olevan niin kovin helppoa ja vaivatonta.

Jotkut voivat ajatella, että sen takia he ovatkin niin positiivisia, kun ei elämän raju koura ole kunnolla kurittanut.

Jatka lukemista ”Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus”

2

Ystävyys on arjen kantava voima

Hyvän ystävyyssuhteen ylläpitäminen vaatii oman osansa ja panostuksensa. Hyviä ihmissuhteita kannattaa vaalia hellyydellä ja rakkaudella. Sellaisia ihmissuhteita, joista molemmat osapuolet kokevat saavansa enemmän hyvää kuin huonoa.

Ystävyyden pitää antaa enemmän kuin ottaa. Sen on oltava arjessa kantava voima, ei sellainen, joka ottaa energiaa. Ystävyyden eteen pitää nähdä vaivaa, mutta se ei saa olla vaiva. Ystävän nimen näkyminen viestin lähettäjänä ei saa aiheuttaa stressireaktioita ja pelkoa, että mitähän tällä kertaa. Hyvä ystävyys ei ole syyllistämistä tai jatkuvaa mielenpahoittamista suuntaan ja toiseen.

Hyvä ystävyys antaa tilaa sekä ymmärrystä erilaisille elämäntilanteille ja muille läheisille ihmisille.

Ystävien tuki

Ystävät kannustavat, tsemppaavat ja kurkottavat kanssasi tähtiin. He antavat sinun loistaa eivätkä tuo mustia pilviä päällesi tai polje sinua maanrakoon.

Ystävät iloitsevat kanssasi onnistumisistasi. He ainakin yrittävät iloita, vaikka voisivat itse huonommin. Sinun onnistumiset eivät kuitenkaan pitäisi olla muilta pois eikä sinun pidä joutua ottamaan vastaan jatkuvaa negatiivista kommentointia.

Ystävät uskovat sinuun silloinkin, kun et jaksaisi uskoa itseesi. He kannattelevat, mutta eivät voi lentää puolestasi. Siipesi sinun on levitettävä itse ja lennettävä niillä.

Ystävät tukevat sinua ja ainakin yrittävät ymmärtää erilaiset ratkaisusi sekä elämäntilanteesi. Ystäville ei pitäisi joutua jatkuvasti selittämään tai perustelemaan jokaista tekemääsi päätöstä. 

Jatka lukemista ”Ystävyys on arjen kantava voima”

8

Hyviä hetkiä ja voimavaroja arjessa

Elämämme on pääsääntöisesti arkea. Emme elä päivästä toiseen juhlahumussa ilotulitusten räiskeessä. Koska nimenomaan arki on se, jota elämme, on arjesta löydyttävä niitä hyviä hetkiä ja arjen voimavaroja.

Instaani seuraavat ja läheisimpäni tietävät, että arki on minulle toisinaan melkoista väsynyttä räpiköintiä. Se, että saan joka aamu itseni ylös sängystä, laitettua meidät poikien kanssa valmiiksi sekä vietyä toisen päiväkotiin ja toisen kouluun. Se vie jo oman osansa energiasta. 

Aamusta kun on selvitty, voi töissä keskittyä ihan muihin asioihin. Iltapäivästä sitten taas kohtaan päivän ajan skarpanneet lapset, jotka purkavat kiukkunsa minuun ja ovat nälkäisiä. Itsellä on samat fiilikset, väsy ja nälkäkiukku. Yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.

Alkuilta menee päivällisen jälkeen toisinaan menoissa, toisinaan ihan kotona, ei kuitenkaan harrastuksissa. Illasta suihku, iltapala ja seuraavan päivän valmistelut. Tämä twistattuna poikien iltavillillä ja kaikella muullakin villillä. Ja taas seuraavana päivänä sama homma alusta.

Tätä samantyylistä arkea elää niin moni muukin. Jos perheessä on sairauksia (psyykkisiä tai fyysisiä), taloudellisia vaikeuksia, parisuhdeongelmia tai haasteita lasten kanssa, voi se tavallinenkin arki tuntua suossa räpiköinniltä isojen ja raskaiden kenkien kanssa.

Jatka lukemista ”Hyviä hetkiä ja voimavaroja arjessa”

7

Laatu korvaa määrän

Kliseistä, mutta paikkansa pitävää, kun sanotaan laadun korvaavan määrän. Aiemmin olen ajatellut hieman toisin, mutta parin viime vuoden aikana olen tullut toisiin ajatuksiin. Kuten monessa muussakin asiassa.

Elämässä on monia eri osa-alueita, joihin ihminen voi joko huomaamattaan tai tietoisesti haalia liikaa asioita. Liikaa tuota, liikaa tätä, kunnes huomaa elävänsä tietynlaisessa ähkyssä eikä tiedä, mihin sitä alkaisi panostamaan.

Iskee väsymys ja uupumus. Sitä on hieman sormi keskellä suuta, kun ei aika tai energia meinaa riittää. Joskus toki väsymyksen ja uupumuksen taustalla muitakin syitä, mutta yksi syy voi olla se, että elämässä on liikaa kaikkea.

Ihmissuhteisiin panostaminen

Välillä on syytä pysähtyä miettimään, millaisiin ihmissuhteisiin haluaa panostaa?

Haluaako olla vähän jotain kaikille niille monille ja saada kaikista vähän jotain irti, vai haluaako panostaa vain niihin muutamaan, joille antaa itsestään enemmän ja tällöin saa heistä enemmän? Kaikkien kaveri tai ystävä ei joka tapauksessa tarvitse olla, mutta toimeenhan on tietyissä tilanteissa tultava.

Jos elämässä on kiirettä muutenkin ja resurssit sekä jaksaminen ovat rajallisia, voi olla hyvä panostaa vain niihin muutamaan, hyvään ihmissuhteeseen. Sellaisiin, jotka antavat enemmän kuin ottavat.

Uuvuttavat ja jatkuvasti pahaa mieltä aiheuttavat ihmissuhteet vievät valtavasti energiaa.

Jatka lukemista ”Laatu korvaa määrän”5

Terveellisemmät elämäntavat pian vuosikymmenen ajan

Monesti uuden vuoden vaihtuessa tai kesän kynnyksellä aloitetaan uudet, terveellisemmät elämäntavat. Otetaan niin sanotusti lyhyen aikavälin tavoite, että esimerkiksi kesään kesään mennessä on saatava viisi kiloa pois. Ei kuitenkaan välttämättä mietitä, että mitäs sitten, kun tavoite on saavutettu, kesä tulee ja tämän jälkeen taas syksy, arki?

Usein terveellisemmät elämäntavat tunnutaan aloitettavan rytinällä ja asenteella ”Kaikki tai ei mitään”. Kerrasta lisätään liikuntaa sohvaperunan nollasta viikkokerrasta viiteen kertaan viikossa, juodaan pelkkää vettä ja syödään ravintoköyhiä salaatteja ja ehkä näiden lisäksi kaiken maailman lisäaineita sisältäviä proteiinituotteita.

Aloitetaan tiukkoja dieettejä, joissa kiellettyjen ruoka-aineiden lista on suurempi kuin sallittujen. Keittopussidieetit, ”syö 8 tunnin ajan ja paastoa 16 tuntia” ynnä muita höpöhöpöjä. Nähdään sielun silmin, miltä sitä sitten mahtaa näyttää esimerkiksi kesään mennessä. Ollaan varmaan todella timmissä kunnossa, eikö?

Näin olen itsekin aikanaan ajatellut. Niiden monien, monien ”Nyt mie alan syömään terveellisemmin ja pitämään itsestäni huolta” -lupausten jälkeen.

Kun sitten se paino ei putoakaan ensimmäisten kahden viikon aikana (päinvastoin saattaa jopa nousta, kun yhtäkkiä lisätään liikuntaa), latistuu fiilis hyvin nopeasti ja lyödään hanskat tiskiin. Paskat, olkoon. Palataan siihen passiiviseen elämäntyyliin ja roskaruokaan. Ei tässä kuitenkaan koskaan onnistuta. Kuulostaako tutulta?

Itse olen päässyt pitkälle omien elämäntapojeni suhteen. Oma tarinani tässä onkin pitkähkö, koska tässä on mennyt niin monta vuotta opetellen ja totutellen uudenlaisia elämäntapoja, mutta kovin lyhyesti tätä ei pysty kertomaan. Tekstin seassa muutoskuvia alkutilanteesta nykypäivään.

Huomiona vielä, ettei itselläni ole sellaisia perussairauksia, jotka olisivat vaikeuttaneet prosessia.

Jatka lukemista ”Terveellisemmät elämäntavat pian vuosikymmenen ajan”9

Sosiaalinen introvertti – vähemmän on enemmän

Jos joku olisi minulle ennen lapsia kertonut, että olen introvertti, olisin nauranut hänelle. Koin olevani hyvinkin sosiaalinen ja kaipaavani ihmisiä ympärilleni. Olin se reipas ja lähes aina hyväntuulinen ihminen, joka jaksoi jutustella yhdelle jos toiselle niitä näitä.

Oman itsetuntemukseni lisääntymisen myötä voin näin muutamaa vuotta myöhemmin, kahden pojan äitinä todeta:

Ihana kun voi pikkuhiljaa tulla ”ulos kaapista” oman introverttiyden kanssa.

Introvertti mielletään usein ujoksi ja täysin omiin oloihinsa vetäytyväksi. Ihmiseksi, joka ei paljon jaksa muiden kanssa kommunikoida ja murahtelee epämääräisiä vastauksia. Ihan näin mustavalkoinen asia ei kuitenkaan ole 😉

Minua edelleenkin kuvaillaan sosiaalisena, iloisena, reippaana ja kaikkien kanssa toimeen tulevana. Ja tällainen minä olenkin! Silti näiden kaikkien takana olen myös hyvin vahvasti introvertti. Vahvemmin kuin olin itse ensin aikanaan ajatellutkaan.

Pälättävä introvertti, kuten esimerkiksi Jyllannin suomineito on hienosti itseään kuvaillut ja asiaan tarkemmin kantaa ottanut tässä postauksessa 😊 Kun luin Terhin postausta, huomasin nyökytteleväni mielessäni lähes koko ajan. Tunnistin tekstistä vahvasti itseni ja tekstin lopussa olleesta introverttitestistä sain tulokseksi, että olisin lähes 100 prosenttinen introvertti.

Jatka lukemista ”Sosiaalinen introvertti – vähemmän on enemmän”3