Täällä ollaan edelleen – elämän pyörteissä!

Täällä ollaan edelleen – elämän pyörteissä, mutta ollaan kuitenkin! Viimeisin blogipostaukseni on tammikuulta, julkaisemattomia luonnoksia on muutamiakin eli aina välillä olen blogini puolella käynyt. Alkanut luomaan uutta, mutta sitten on aina tullut jotain. Ihan vain esimerkiksi väsymys, ehkä jopa turhautuminen ympärillä olevaan.

Vaikka julkaisutahtini on ollut todella verkkaista, en ole missään vaiheessa ollut hautaamassa blogiani kokonaan. Pieni kipinä kytee aina, innostus kirjoittamiseen on taustalla arjen kiireistä ja haasteista huolimatta.

Onkin hienoa pystyä pitämään julkaisutahti verkkaisena ja palata blogin äärelle aina silloin, kun hyvältä tuntuu. Väkisin ei tarvitse kirjoittaa tai ylipäänsä keksiä aiheita. Voi kirjoittaa silloin, kun flow iskee – vaikka sitten kerta vuoteen, tai kaksi.

Luin eräänä iltana vanhempia blogitekstejäni ja ei voi kuin ihailla omaa taitoani kirjoittaa, niin kuin oikeasti 😀 Tekstejä lukiessa tuntuu kuin lukisi jonkun minua paljon taitavamman ihmisen tekstejä. (itseni arvostamisessa on tässä vielä…kröhm…vähän töitä) Tämä kuitenkin kertoo siitä, että minulla on taito. Kun vain muistaisin sitä käyttää ja kehittää.

Olen kiitollinen, että blogini äärelle löydetään edelleen, vaikka uusia tekstejä ei synny paljon, viime aikoina ei ollenkaan. Pientä, mutta tasaista liikennettä blogissa on päivittäin. Se on ilo.

Elämän kuuluu rullailla eteenpäin – tavalla tai toisella

Arki ja elämä ovat rullailleet eteenpäin tänäkin vuonna. Toisaalta ei ole tapahtunut mitään maata mullistavia asioita, toisaalta on tapahtunut paljonkin. Ja tulee tapahtumaan, sen tiedän.

Eniten tapahtuu itseni sisässä. Rajojen asettamisen opettelua, oman ääneni löytämistä – ylipäänsä opettelua olemaan minä, joka on hieman ollut hukuksissa kaiken muun alla. Näissä asioissa on menty jonkun verran eteenpäin verrattuna aiempaan. Työn tulos (eli minä) alkaa pikkuhiljaa näkymään.

Lue myös: Uusi vuosi, vanha minä – ottakaa tai jättäkää

Kotona meillä on yksi kolmasluokkalainen, yksi eskarilainen, yksi 16-vuotias kissavanhus viettämässä eläkepäiviään sekä toki me perheen vanhemmat + kaikki nurkissa pyörivät villakoirat, koska mikään kodinhengetär en ole edelleenkään.

On ilo, kun lapset kasvavat ja sellainen pikkulapsiaika alkaa olemaan takana päin meidän perheessä. Kieltämättä innolla odotan, kun meidän pieninkin poika suuntaa koulumaailmaan vuoden päästä.

Työrintamalla tapahtuu koko ajan. Eteenpäin mennään välillä vauhdilla, uutta ja muutoksen tuulia puhaltelee tasaisesti nurkan takaa.

Tänä vuonna juhlistettiin mun virallista kymmentä vuotta yrityksen palveluksessa. Oikeastihan aloitin pestissäni jo helmikuussa 2009, mutta pari perhevapaata tuossa välillä eivät toki itse palvelusvuosia kerryttäneet 🙂

Teen osa-aikatyötä eli noin 30h/vko. Osan työviikosta olen etänä ja osan viikosta  toimistolla. Tämä on hyvä. Kotona on hyvä olla töissä silloin, kun oikeasti tarvitsee työrauhan tai tarvitsee yhteensovittaa arjen menoja. 

Toimistopäivien aikana tykkään nähdä ihmisiä, jutella heidän kanssaan ja isona plussana on suunnata suoraan työpäivän jälkeen työpaikan kuntosalille. Tai esimerkiksi läheiselle luontopolulle kävelemään. Jälkimmäistä olen harrastanut harvemmin, mutta edes yhden kerran 😀 Tällainen mahdollisuus kuitenkin on!

Elämän tärkeitä asioita

Elämässä ja arjessa on säilynyt mukana tärkeitä, omaa hyvinvointiani tukevia asioita. Sellaisia asioita, joiden merkitys on korostunut entisestään ja joille olen raivannut enemmän tilaa. Olen myös kyseenalaistanut ja tehnyt tarvittaessa muutoksia.

Liikunta on elämässäni entistä isommassa roolissa ja arkeen yritän mahduttaa itselleni mieluista liikuntaa muutaman kerran viikossa. Viime aikoina minut on löytänyt mm. kävelylenkeiltä, salilta ja kahvakuulailemasta. Luonto ja ylipäänsä raikas ulkoilma ovat olleet vieläkin tärkeämpiä asioita elämän pyörteissä.

Ihmisillä on suuri merkitys. On tärkeää, että elämässä on ne tukipilarit, oman perheen lisäksi. Vaikkei tässä ystäviä tule edelleenkään nähtyä mitenkään liian usein, nähdään kuitenkin joskus ja yhteyttä pidetään sen mukaan, miten muulta arjelta keretään, tai ihan vain jaksetaan. Voi mennä viikkojakin, kun ei kuulu mitään, mutta joskus whatsapp-viestit lentelevät hiljaistenkin viikkojen edestä.

Koen tärkeäksi myös ne voimavaraihmiset ihan töissäkin. Ne sellaiset tyypit, joille voi näyttää ne huonotkin päivät ja fiilikset, mutta jakaa myös arjen onnistumisia ja iloa. Saada tsemppiä, tukea ja sparrausta, pohtia elämänmenoa heidänkin kanssaan.

Valokuvauksen saloja ihan järjestelmäkameralla olen opetellut tämän vuoden aikana. Oma bravuurini on luonto- ja maisemakuvaukset, joitakin yksittäisiä henkilökuviakin olen saanut onnistumaan 🙂

Mutta parasta on ottaa kamera mukaan, suunnata esimerkiksi läheisen Kymijoen rantaan, kuunnella samalla hyvää musiikkia ja antaa kameran laulaa. Sitten ne onnistumisen fiilikset, kun saa otettua jonkun todella hienon kuvan!

Edelleen perheessämme pyritään pitämään kalenteri mahdollisimman tyhjänä vapaa-ajalla, joten mennään ja tehdään fiiliksen mukaan. Arki-iltani koostuvat liikunnasta, kotitöistä tai ihan vaan sohvannurkassa jumittamisesta. Joskus jaksan olla aktiivisempi, toisinaan sitten taas on annettava kropalle ja mielelle lepoa.

Oma aika on todella tärkeää ja mulle parasta päännollausta ovat kävely- tai pyörälenkit musat korvilla. Ja yksin. Ne ovat niitä hetkiä, kun laitan ajatuksiani järjestykseen. Ihan parasta on saada olla yksin kotona! Nämä toki harvinaisempia hetkiä, jos ei lasketa etätyöpäiviä, jolloin mun velvollisuus on hoitaa työni. 

Lue  myös: Meidän perheen illat eivät kulu harrastuksissa

Yksi korona-aikakauden tärkeimpiä oivalluksiani on ollut, että tiettyjä asioita ei vain ole pakko tehdä tai suorittaa. Omaan arjen balanssiin on oikeus eikä tarvitse tehdä asioita niin kuin joku muu tekee tai niin kuin joku muu odottaa sun tekevän.

Ihan siis peruskuulumisia, peruselämää

Tällaisia aika peruskuulumisia siis 🙂 Päivä ja viikko kerrallaan, milloin tulee mitäkin vastaan.

Joskus itsellä haastaa vähän enemmän tai saa olla huolesta sykkyrällään muiden puolesta, mutta toisinaan sitten koetaan niin ihanan iloisia ja onnellisia asioita, joista saa voimaa pitkäksikin aikaa.

(muistelen tässä esimerkiksi yksiä pieniä häitä, joihin sain osallistua elokuussa eikä ollut kyllä ilolla, riemulla, onnenkyyneleillä ja rakkaudella rajaa niissä bileissä <3 )

Tämän blogitekstin kuvista on muuten kiittäminen ihanaa @outikphotography, joka oli heti messissä, kun ehdotin hänelle taannoin pientä valokuvaussessiota. Näitä kuvia tulee varmasti näkymään muissakin postauksissa, koska saimme paljon hyviä otoksia.

Outi on aivan ihana kuvaaja, joka sai tämmösen puupökkelönkin hieman rentoutumaan kuvauksien aikana 😀 Tämä kuvaus oli minulle sellainen voimaannuttava asia. Miksi näin? Siihen palaan erillisessä postauksessa.

Rakkaudella 
Henna

 

 

5

Näin poikamme katsoo opettajaansa

Vanhin poikamme on tällä hetkellä isopieni tokaluokkalainen. Koulumaailmassa ovat viimeisten puolentoista vuoden aikana tulleet tutuiksi luokkakaverit, oppiaineet, läksyt ja opettaja.

Viimeiseen puoleentoista vuoteen on mahtunut paljon pienen koululaisen mittakaavassa. Ensin luokkakavereihin, opettajaan ja koulun tapoihin tutustumista. Niistä a-kirjaimen ja tavutaulujen (toisinaan tuskaisista) harjoitteluista on nyt edetty kirjoittamisen ja lukemisen tärkeisiin taitoihin, matikasta on tullut todellinen vahvuus ja kavereita on paljon.

Yksi iso, tärkeä asia tässä koulutaipaleen aikana on kuitenkin ollut poikamme opettaja. Hän on jämäkkä, mutta lempeä. Asiallinen, mutta huumorintajuinen. Ottaa asiat hoitaakseen, jos joku meitä vanhempia mietityttää tai on epäselviä tilanteita. Hän tukee ja auttaa lastamme. On huomioinut poikamme herkkyyden, mutta kuitenkin hellästi puskenut kannustavasti eteenpäin.

Jatka lukemista ”Näin poikamme katsoo opettajaansa”4

Uusi vuosi, vanha minä – ottakaa tai jättäkää

Vuoden vaihtuessa on tapana summailla yhteen mennyttä vuotta ja haaveilla uudesta vuodesta. Asettaa tavoitteita ja miettiä, miten kaikin tavoin sitä voisi itseään kehittää, miten voisi olla niin sanotusti parempi ihminen ja kokea henkisen valaistumisen.

Tai no. Kuka tekee ja kuka ei.

Kaikki meistä tietävät, että vuosi 2020 oli haastava monelle case K:n takia. Moni lomautettiin tai irtisanottiin töistä, yrityksiä ajautui konkurssiin. Yksinäisyys lisääntyi ja perheiden tilanteet ovat kärjistyneet. Osa nuorista voi huonosti ja nyrkit heiluvat, jopa kuolemaksi asti.

Näiden lisäksi elämä on heitellyt ihmisille muitakin haasteita. Menetyksiä, sairastumisia, onnettomuuksia, rahahuolia ja ihmissuhdeongelmia.

Jatka lukemista ”Uusi vuosi, vanha minä – ottakaa tai jättäkää”

5

Arjen voimavarat syksyn puskiessa päälle

Syksyn (ja yhden ”pikku” virustaudin) puskiessa päälle on entistä tärkeämpää löytää arjesta niitä voimavaroja.

Kun syksy ja case K painavat päälle yhä isommin, on lähes pakko saada oma ”selviytymismood” päälle. Mihinkään syvään suohon en todellakaan haluaisi nyt upota, koska sieltä käsin moni asia on niin paljon hankalampaa ja elämä on kieltämättä raskaampaa.

Olen onneksi viime vuosien aikana löytänyt muutamia keinoja, joiden avulla pidän itsestäni ja jaksamisestani huolta.

Osa näistä asioista on jopa vaatinut tietynlaista opettelua ja sen armollisuuden tajuamista. Ei arjen voimavaroja voi suorittaa. Silloinhan ne eivät anna voimaa, vaan vievät sitä. Se ei kuitenkaan ole arjen voimavarojen tarkoitus.

Jatka lukemista ”Arjen voimavarat syksyn puskiessa päälle”

3

Ajatuksen flowta, kadonneen kirjoitusinnon takaisin kutsumista

Viikot ovat nykyään arjen pikakelausta ja vuodenajat vaihtuvat lähes lennosta. Samalla sitä yrittää hakea ajatuksen flowta tekstiksi asti ja kutsua kirjoitusintoa takaisin.

Olen yrittänyt löytää sellaista niin sanottua kirjoituksen flowta, mutta valitettavasti arki kaikkinensa on vienyt sen kaiken inspiraation, että saisin mitään pidempiä tekstejä aikaiseksi. Itse kun en yleensä tykkää hinkata päivätolkulla yhtä tekstiä, vaan yksi teksti syntyy muutamassa tunnissa.

Jatka lukemista ”Ajatuksen flowta, kadonneen kirjoitusinnon takaisin kutsumista”

2

Mökkeilyä, hellettä, pitkään nukuttuja aamuja ja ystäviä – niistä oli kesäloma tehty

Se on kiitollisuuden aihe, että edes on kesäloma, palkallinen sellainen. Kesäloma tulee aina tarpeeseen, niin myös tänä vuonna.

Kesälomani alkoi tänä vuonna melko samoihin aikoihin kuin muutamana aiempana vuonna eli kesäkuun puolessa välissä. Olin henkisesti kelien puolesta varautunut sellaiseen ”perus” kesäkuun meininkiin eli alle 20 astetta lämmintä, tuulta ja vettä. Tänä vuonna sainkin yllättyä positiivisesti, kun lämpö helli koko kesäkuun.

Jatka lukemista ”Mökkeilyä, hellettä, pitkään nukuttuja aamuja ja ystäviä – niistä oli kesäloma tehty”5

Koronakevään jälkeen kesä hellii mieltä

Mennyt kevät ei ollut helppo monellekaan. Tuli korona, tuli poikkeustila, tuli eristys, etätyöt, etäkoulu. Oma arki heitti monella ympäri ja piti opetella uudenlaisia tapoja toimia. Tuolloin kevään saapuminen ja pitenevät päivät toivat toivoa ja onneksi tämän poikkeuksellisen kevään jälkeen saapui kesä.

Kevät oli monelle vaikea. Jos jo ennestään ihmisellä oli haasteita mielenterveytensä, talousasioidensa tai ihmissuhteidensa kanssa, saattoi tilanne kevään aikana kärjistyä entisestään. Toiset saattoivat alkaa oireilemaan ensimmäistä kertaa ja tietynlaiset aiemmin ”pinnan alla” olleet ongelmat nousivat pintaan.

Osa säilytti toimintakykynsä, löysi itsestään uusia puolia ja kehitti jatkuvasti jotain uutta projektia. Innostuttiin ruoanlaitosta, käsitöistä, yrttien kasvattamisesta, lasten kanssa askartelusta, kotitreeneistä ja kodin siivoamisesta sekä järjestämisestä lattiasta kattoon.

Osa lamaantui. Oli olevinaan enemmän aikaa, mutta suoriutuminen niistä poikkeusajan normaaleista päivistä vei kaikki voimat. Niin sanottu vapaa-aika meni palautuessa ja tsempaten kohti uutta päivää.

Tuli ahdistukset, epätoivot, itkut, pelko tulevasta ja ”vittu mie en jaksa tällasta paskaa” -olotilat. Kodin seinät kaatuivat päälle.

Osa tuntui löytäneen itsensä ja he lähtivät kulkemaan tiettyä ”henkistä kehityspolkua”, mutta iso osa ei jaksanut. Olikin tärkeää tuolloin muistaa, että oli ihan ok olla väsynyt, mutta myös energinen. Jokainen reagoimme tavallamme, kuten normaalistikin moniin asioihin.

Jatka lukemista ”Koronakevään jälkeen kesä hellii mieltä”

4

Positiivinen palaute ja sen merkitys

Positiivinen palaute voi merkitä toiselle ihmiselle ihan todella paljon. Palaute ei tarvitse olla iso tai kummoinen, mutta se jättää saajalleen hyvän mielen mahdollisesti pitkäksikin aikaa.

Toisille ihmisille positiivisen palautteen antaminen saattaa olla todella vaikeaa. Heidän on helpompi antaa negatiivista palautetta tai kritisoida heidän mielestään huonosti hoidettuja asioita, mutta vaikea kiittää ja kehua, miten hyvin joku asia on hoidettu tai sujunut.

Positiivisen palautteen merkitys toiselle ihmiselle

Jos kokee, että positiivisen palautteen antaminen toiselle on itselleen vaikeaa, kannattaa miettiä asiaa niin, että jo se pienikin positiivinen palaute voi olla toiselle todella iso ja merkittävä asia.

Esimerkiksi. Ihminen on huonosti nukutun yön ja omien stressitilojensa keskellä saanut suoriuduttua kunnialla haastavammasta työtehtävästä. Siinä kohtaa, kun joku antaa palautteena, miten hienosti työ on hoidettu, antaa tämä palautteen saajalle niin paljon.

Verrattuna, ettei kiitosta tule ollenkaan tai korkeintaan joku kommentoi lyhyesti, että olisihan sen toisellakin tapaa voinut hoitaa.

Uskon, että tässä kohtaa positiivinen palaute on se, joka motivoi henkilöä toisellakin kertaa tekemään parhaansa, vaikkei paras mahdollinen vire olisikaan päällä.

Jatka lukemista ”Positiivinen palaute ja sen merkitys”2

On ihan OK, että väsyttää, mutta on yhtä OK olla energinen

Poikkeuksellista arkea on nyt takana (ainakin meillä) kuusi viikkoa ja kyllä väsyttää. Uuteen arkeen hyppääminen tapahtui pienessä hetkessä ja alkoi eristäytyminen lähikontakteista sekä sopeutuminen outoon tilanteeseen.⁣

Olen tässä parin viimeisen viikon aikana havainnut niin itsessäni kuin muissakin ”pienen pientä” turnausväsymystä. Yritämme kuitenkin edelleen pitää sitä tsemppiä ja toivoa yllä. Ja niin pitääkin, mutta tässä kohtaa on myös enemmän kuin OK, jos väsyttää!

Takana on jo monta viikkoa tätä poikkeuksellista arkea. Monessa perheessä alkaa voimavarat olemaan vähissä, myös lapsilla on havaittavissa väsymystä ja turhautumista. On ikävä rakkaita ihmisiä ja ihan sitä tavallista arkea esimerkiksi kaupassakäynteineen ilman koronan pelkoa, harrastuksineen, kyläilyineen ja puistoreissuineen.

On ikävä sitä aikaa, kun ei tarvinnut pelätä tai miettiä, että voinko nyt kaupassa ryystää sitä ulkoilun seurauksena valuvaa räkää sisäänpäin tai yskäistä siitepölyn kutittaessa kurkkua.

Lue myös: Kolmen E:n arki – Etätyöt, etäopiskelu ja eristys

Muista, että sinä kelpaat, vaikka väsyttää

Kaikesta huolimatta on syytä muistaa, että sinä kelpaat!

⁣Sinä kelpaat, vaikka et välttämättömien arkitoimien lisäksi jaksaisi enää mitään muuta. On ihan ok istua sohvalla ja tuijottaa väsyneenä lasten riehumista ympäri kämppää. Ei sinun tarvitse lähteä lenkille tai siivota kotia lattiasta kattoon, jos ei huvita.

Sinä kelpaat, vaikka olisit ahdistunut, surullinen ja kiukkuinen. Vaikka positiivisuudesta on toki hyötyä oman jaksamisenkin kannalta, kuuluu ihmisyyteen ne kaikki tunteet. Niitä tunteita ei pidä tukahduttaa, koska tukahduttaminen sairastuttaa mielen ja kehon. Toki tunteiden säätely sekä niiden ymmärtäminen auttavat pääsemään aina eteenpäin sekä opettavat tuntemaan itseäsi paremmin, mutta on sallittua tuntea kaikkia tunteita.

Sinä kelpaat ja teet varmasti parhaasi omien voimavarojesi puitteissa. Sinä olet supersankari. Hoidat arjen hienosti ja riittävän hyvä kelpaa paremmin kuin hyvin. Riittävän hyvä nimenomaan sinun oman mittapuusi mukaan, ei niin kuin joku toinen sen mieltäisi.

Tämä saa myös näkyä ja kuulua sekä somessa että ystävien kanssa viestitellessä. Aina ei jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Ei tarvitse olla ”positive vibes only”.

Lue myös: Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus

Tarvitsemme toistemme ymmärrystä

Tässä jos missä tilanteessa tarvitsemme ymmärrystä. Ymmärtäkäämme toisiamme ja erilaisia tapoja reagoida. Kaikkien voimavarat tai elämäntilanteet eivät ole samanlaisia. Koemme asiat ja tilanteet eri tavalla. Tähän taas vaikuttaa niin moni asia jo lapsuudesta lähtien.⁣

Ei meille ihan oikeasti samalla kauhalla jaeta lapsuudessa turvallisuudentunnetta tai opeteta tunteiden säätelyä sekä käsittelyä, joilla tällaisia tilanteita voisi kohdata.

Aikuisuudessa voi toki yrittää korjata sitä, mikä on aikanaan rikki mennyt, mutta monella on ollut vaikeaa jo ennen tätä poikkeustilaa ja asioiden käsittely on ollut kesken.

Se on hienoa, jos omat voimavarat auttavat selviytymään tästä tilanteesta ja elämän tasapaino säilyy ympäristön muutoksista huolimatta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka seisovat myrskyn puhaltaessa kuin vankat vuoret ja nämä vuoret yrittävät suojata heitä, jotka muuten pyörisivät myrskyn mukana.

Lue myös: Yle Oppiminen – Urheilu vaihtuu olueen, lukeminen ei onnistu – koronayksinäisyys on monelle lamauttavaa, mutta voi tästä seurata hyvääkin, sanoo psykiatri

Energisetkin ihmiset saavat loistaa

⁣Vaikka omat voimavarat olisivat vähissä ja itseään väsyttää, annetaan myös energisempien ihmisten loistaa eikä syyllistetä heitä heidän jaksamisestaan. Toiset lenkkeilevät, siivoavat, leipovat, treenaavat kotona, löytävät neulomisen tai lukemisen ilot ja tämä suotakoon heille. ⁣

Nämä ovat heidän tapojaan käsitellä tätä tilannetta. Osa ihan oikeasti nauttii, jos nyt on enemmän aikaa tehdä asioita, joille ei aiemmassa arjessa ole jäänyt tilaa.

Se, että tätä hyvääkin fiilistä jaetaan esimerkiksi somessa tai ystäville, ei pitäisi olla keneltäkään pois. Nyt on havaittavissa sitä, että hieman katkerasti aletaan syyllistämään, kuinka esimerkiksi muiden liikuntapäivityksistä tulee huono olo, kun ei itse jaksa liikkua yhtään.

Näitä liikuntapäivityksiähän ei tehdä siksi, että niiden olisi tarkoitus syyllistää ketään. Halutaan tuoda esiin sitä, miten se itselleen sopiva liikunta oikeasti tuo hyvän olon ja helpottaa omien tunteiden käsittelyä. Samalla nämä mahdollisesti voivat motivoida toisia.

Toki jatkuvalla puuhastelulla ja tietynlaisella mukamas energisyydellä voi olla ihmisestä riippuen myös varjopuolensa. Osa saattaa tällä tavalla paeta niitä vaikeampia tunteita, kun ei ole jaksamista tai osaamista kohdata niitä.

Lue myös: Monna Treenaa – Miksi nähdään niin usein vain joko tai?

Me Naiset – Puuhasteletko jatkuvasti jotain? Se voi olla ansa mielenterveydelle, sanoo psykoterapeutti – kysy itseltäsi yksi paljastava kysymys

Omien tunteiden tunnistaminen, viisas hiljaisuus

Voin kuitenkin tähän kohtaan antaa pienen vinkin, jota itse käytän viestitellessä ihmisten kanssa tai somea selatessani. Kun (huom. nimenomaan KUN) vastaani tulee asia, josta saattaa nousta hieman kateutta tai turhautumista, teen seuraavaa:

Tunnistan tunteet. Joku somepäivitys tai ihmisen viesti ⁣voi saada sisälläni nousemaan kateutta tai turhautumista. Noin, tunne tunnistettu.

Mietin, miksi tunnen näin? Kun en itse jaksa tai kun mulla ei ole sitä, mitä jollain toisella on? Miksi mun pitäisi jaksaa samalla tavalla tai miksi mulla pitäisi olla jotain niin kuin toisella on? Tekisikö se juuri minusta paremman ihmisen ja onnellisemman? Ei välttämättä, mutta toinen kuitenkin on iloinen ja onnellinen juuri siinä hetkessä. Hän on halunnut jakaa tämän asian someen tai ystävälleen viestin muodossa.

–  Reagointi. Somessa vilpitön tykkäys, mahdollisesti jätän jonkun kivan kommentin, jota en aloita ”Voi kunpa minullakin…”/”Ei mulla vaan koskaan…”/”No kiva se on kun toiset…” tms. katkeralla tilityksellä. Viesteissä sitten sydämiä ja jotain oikeasti kivaa sanottavaa eikä sellaista turhanpäiväistä, kateellista kiukuttelua. Monesti huomaankin olevani oikeasti vilpittömän iloinen toisen puolesta. On nimittäin ihmisiä, jotka osaavat pilata toisen ilon siinä ilon hetkellä aika nopeastikin.

Näin. Ja sitten taas jos joku asia oikein alkaa vituttamaan tai tulee todella provosoitunut olo, en reagoi tai kirjoita yhtään mitään.  Mieluummin silloin ohitan koko asian. Tai ainakin vedän ihan muutaman kerran happea ennen kuin reagoin ja asetan mittasuhteet taas oikeaan järjestykseen.

Toimii!

Mietitäänpä siis jatkossa, miten reagoimme toisiimme ja toistemme asioihin. Tarvitsemme myötätuntoa, kaikenlaisille ihmisille.

Toiset ovat aivan paskana ja uuvuksissa tällä hetkellä ja se on ymmärrettävää. Toiset taas tuntuvat elävän elämänsä parasta aikaa ja sekin on ymmärrettävää. Jos toisten tekemiset tai tekemättä jättämiset kuitenkin tuntuvat olevan itseltä pois, on syytä käpertyä itseensä hieman miettimään, miksi näin.

Meitä ihmisiä kun on erilaisia. Edelleen. Kuten oli ennen koronaakin.

Rakkaudella Henna

 

2

Poikkeusarjen positiiviset puolet – 6 pientä asiaa

Tällä hetkellä elämme meille suomalaisille, omalle sukupolvelleni, vanhempieni sukupolvelle sekä lapsillemme poikkeuksellista arkea. Tekemisiämme ja menojamme rajoitetaan tavoilla, joihin emme ole tottuneet. En tällä hetkellä miellä itseäni niinkään positiiviseksi ihmiseksi, mutta olen siitäkin huolimatta etsinyt niitä poikkeusarjen positiivisia puolia tässä menneen kuukauden aikana.

Sanotaan, että jokaisella pilvellä on hopeareunus ja myrskyn jälkeen on poutasää. Kaikki järjestyy, me selviämme tästä yhdessä. En sitä epäilekään, ettemmekö me tästä selviäisi. Varmasti selviämme. Suurin osa meistä selviää, suurimpaan osaan tämä ei jätä mitään pysyviä jälkiä.

Avasin poikkeusarkemme aikataulua edellisessä postauksessani ja tämä aikataulu sekä rytmi meillä pitää aikalailla edelleen paikkansa. Sillä erotuksella, että ekaluokkalaisen koulutehtävien määrä on nyt kohtuullisempi ja hän on oppinut itsenäisemmin tekemään tehtäviään 🙂 Samalla itse olen onnistunut pitämään langat käsissäni arjen pyörityksessä viikosta toiseen.

Nykyisessä tilanteessa on jonkun verran kestettävää, vaikka tietyllä tapaa sitä onkin sopeutunut. Jottei kaikki mene aina pelkäksi valittamiseksi, kerronkin nyt tässä postauksessa teille 6 positiivista asiaa, joita olen tästä poikkeusarjesta löytänyt.

Jatka lukemista ”Poikkeusarjen positiiviset puolet – 6 pientä asiaa”1