Ajatuksen flowta, kadonneen kirjoitusinnon takaisin kutsumista

Viikot ovat nykyään arjen pikakelausta ja vuodenajat vaihtuvat lähes lennosta. Samalla sitä yrittää hakea ajatuksen flowta tekstiksi asti ja kutsua kirjoitusintoa takaisin.

Olen yrittänyt löytää sellaista niin sanottua kirjoituksen flowta, mutta valitettavasti arki kaikkinensa on vienyt sen kaiken inspiraation, että saisin mitään pidempiä tekstejä aikaiseksi. Itse kun en yleensä tykkää hinkata päivätolkulla yhtä tekstiä, vaan yksi teksti syntyy muutamassa tunnissa.

Ne hetket, kun olisi ollut luova olo ja olevinaan aikaa, ovat olleet niin lyhyitä, etten ole edes jaksanut miettiä pidemmän tekstin kirjoittamista. Inhoan, jos hyvä flow keskeytyy ja teksti jää odottamaan ”parempaa hetkeä”, jota ei välttämättä lähiaikoina ole tulossa. Silloin se tekstin ajatus ja tunnekin saattaa kadota. Kun en kuitenkaan kirjoita mitään ammattimaisia artikkeleita, joita varten pitäisi tehdä isompaakin taustatyötä. Kirjoitan tunteella, harrastepohjalta.

Joskus mietinkin, miten toiset bloggaajat ja sisällöntuottajat jaksavat aloittaa ”toisen työpäivänsä” iltaisin lasten käytyä nukkumaan, koska itse olen tuolloin aivan poikki. Hatunnosto siis heille kaikille ❤

Julkaisukammo, häpeä teksteistäni

Aktiivisempi olen ollut instan puolella, jossa kauniiden kuvieni lisäksi jaan erilaista pohdintaa elämästä ja ihmisten käyttäytymisestä sekä omista tunnekokemuksistani ja oivalluksistani. Instassa olen nyt oikeasti löytänyt sen oman suuntani ja ”ääneni”. Toivon, että tämä suuntaus löytäisi tänne bloginkin puolelle ja pääsisin tietynlaisesta tekstien ”julkaisukammosta” ja (turhasta) häpeästä eroon.

Tiedän, että osittain mun tekstejä ylianalysoidaan ja luetaan ”rivien välistä”. Hakemalla haetaan asioita, joista voisi tulla piikittelemään. Tekstien ylianalysointia ja ”rivien välistä” lukemista saa toki harrastaa, mutta osa teksteistäni ovat kuitenkin omia tunnekokemuksiani, osa kirjoitettu yleisellä tasolla.

Itsehän otan sen tietoisen ”riskin”, kun avaan tunnemaailmaani ja ajatuksiani julkisesti, mutta kaikki se positiivinen palaute julkaisuistani ja antamastani vertaistuesta kyllä jyrää näiden tietynlaisten mielensäpahoittaja-analyytikoiden palautteen yli.

Opettelen olemaan antamatta valtaa muille, aion olla rohkeampi

Saan toisinaan kiitosta siitä, miten rohkea olen tekstieni kanssa. Olen aikanaan kirjoittanut varsinkin vanhan blogini puolella aroista ja isoistakin asioista, erilaisista haastavista tunteista. Olen ollut haavoittuvan avoin. Kuin olisin avannut haarniskani merkiksi muille, että antakaa vain tulla niitä miekan iskuja. Osa toki käyttänytkin tätä mahdollisuutta hyväkseen ja iskuja ihan suoraan vyön allekin on tullut.

Vaikka olen ajatuksissani antanut liikaa valtaa tietynlaisille mielensäpahoittaja-analyytikoille, on sen aikakauden nyt loputtava. Mulla on niin paljon sanottavaa ja kirjoitettavaa, että koen tässä menneen monta kuukautta jopa ihan hukkaan, kun olen pantannut tekstejäni kaikessa (turhassa) pelossa ja häpeässä.

Jatkossa kännykällä kirjoitettuja tekstejä vähemmällä kunnianhimolla

Yhden virheen olen tässä blogiharrastuksessa tehnyt. Olen ollut liian vaativa itseäni ja tuottamaani sisältöä kohtaan. On pitänyt olla mieluummin koneella näpytellyt tekstit, SEO-toiminnot kohdallaan, asiapitoisempaa tekstiä, houkuttelevat otsikot jne. Kuten toki on oltava tietyt asiat kunnossa, jos meinaa lukijoita saada. Nämä kuitenkin ovat sitten nostaneet kynnystäni julkaista yhtään mitään.

Sitä joskus kuvitteli, että tässä voisi päästä pitkällekin, kun vaan tekee lujasti töitä, mutta tosiasiassa mun rohkeus, jaksaminen ja taidot eivät sellaiseen riitä. Sen myöntäminen helpottaa.

Joten jospa tässä nyt vaan palaisi suosiolla siihen aikaan, kun (vanhan) blogini aloitin pian neljä vuotta sitten eli enemmän tekstejä ihan vain kännykällä näpytellen ja vielä enemmän tekstejä sen tunteen palon ajamana.

Taustalla on myös muutamien ihmisten suoranainen kannustus ja tsemppaus sen suhteen, etten oikeasti lopettaisi kirjoittamista.

Instaani on tässä kuukausien aikana syntynyt monia hyviä tekstejä, jotka ihan oikeasti ansaitsevat laajentua myös blogiteksteiksi ja ”pysyvämmäksi jäljeksi” internetin maailmaan, joten aiheita tulevan varalle ainakin on.

Jatkossakaan tämä blogi ei tule sisältämään pelkästään kevyttä kirjoittelua, koska se palo mun sisällä on tarkoitettu paljon enempään.

Kiitos, kun luet ❤

Rakkaudella Henna

P.S. Tämän tekstin näpyttelin kännykällä, samalla kun perheen miespuoliset pelasivat pleikkaria. Tekstin kirjoittamiseen meni aikaa vain tunti eli ei paljon, toinen tunti meni tekstin hiomiseen ja kuvien lisäämiseen.

Koneella itse kirjoittamiseen olisi mennyt ehkä alle puoli tuntia, mutta koneen äärellä saa arjessa istua muutenkin ihan tarpeeksi 😉. Eihän tällaisen ajatuksen virran kirjoittaminen kauan aikaa ota, mutta flown ja inspiraation sekin tarvitsee.

2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *