Vanhin poikamme on tällä hetkellä isopieni tokaluokkalainen. Koulumaailmassa ovat viimeisten puolentoista vuoden aikana tulleet tutuiksi luokkakaverit, oppiaineet, läksyt ja opettaja. Viimeiseen puoleentoista vuoteen on mahtunut paljon pienen koululaisen mittakaavassa. Ensin luokkakavereihin, opettajaan ja koulun tapoihin tutustumista. Niistä a-kirjaimen ja tavutaulujen (toisinaan tuskaisista) harjoitteluista on nyt edetty kirjoittamisen ja lukemisen tärkeisiin taitoihin, matikasta on tullut todellinen vahvuus ja kavereita on paljon. Yksi iso, tärkeä asia tässä koulutaipaleen aikana on kuitenkin ollut poikamme opettaja. Hän on jämäkkä, mutta lempeä. Asiallinen, mutta huumorintajuinen. Ottaa asiat hoitaakseen, jos joku meitä vanhempia mietityttää tai on epäselviä tilanteita. Hän tukee ja auttaa lastamme. On huomioinut poikamme herkkyyden, mutta kuitenkin hellästi puskenut kannustavasti eteenpäin.