Elämämme on pääsääntöisesti arkea. Emme elä päivästä toiseen juhlahumussa ilotulitusten räiskeessä. Koska nimenomaan arki on se, jota elämme, on arjesta löydyttävä niitä hyviä hetkiä ja arjen voimavaroja.
Instaani seuraavat ja läheisimpäni tietävät, että arki on minulle toisinaan melkoista väsynyttä räpiköintiä. Se, että saan joka aamu itseni ylös sängystä, laitettua meidät poikien kanssa valmiiksi sekä vietyä toisen päiväkotiin ja toisen kouluun. Se vie jo oman osansa energiasta.
Aamusta kun on selvitty, voi töissä keskittyä ihan muihin asioihin. Iltapäivästä sitten taas kohtaan päivän ajan skarpanneet lapset, jotka purkavat kiukkunsa minuun ja ovat nälkäisiä. Itsellä on samat fiilikset, väsy ja nälkäkiukku. Yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.
Alkuilta menee päivällisen jälkeen toisinaan menoissa, toisinaan ihan kotona, ei kuitenkaan harrastuksissa. Illasta suihku, iltapala ja seuraavan päivän valmistelut. Tämä twistattuna poikien iltavillillä ja kaikella muullakin villillä. Ja taas seuraavana päivänä sama homma alusta.
Tätä samantyylistä arkea elää niin moni muukin. Jos perheessä on sairauksia (psyykkisiä tai fyysisiä), taloudellisia vaikeuksia, parisuhdeongelmia tai haasteita lasten kanssa, voi se tavallinenkin arki tuntua suossa räpiköinniltä isojen ja raskaiden kenkien kanssa.
Jokaisessa päivässä on jotain hyvää
Sanotaan, että arjesta pitäisi tehdä omannäköistä ja sellaista, jossa itse viihtyy, koska arkea me pääasiassa elämme. ”Meidän arkemme on lapsiemme lapsuus” ja mitä näitä sanontoja nyt on.
Itse karsastan ajatusta, että jokaisesta päivästä pitäisi nauttia ja olla kiitollinen, koska toisinaan ne päivät vaan saattavat olla niin täyttä paskaa, että sitä käy itkien nukkumaan ja on tämän lisäksi itkenyt siellä kuluneen päivänkin aikana. Voin myöntää, että mie todellakin vaihtaisin päiviä elämästäni joihinkin muihin päiviin 😀
Tällainen ”nautin ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä” -ajattelutyyli voi myös aiheuttaa paineita sekä huonoa omatuntoa, jos ja kun ei pysty ihan joka päivästä nauttimaan.
Tähän pystynee he, jotka ovat pidemmällä oman henkisyytensä tiellä sekä ovat muutenkin luonteeltaan tasaisempia kuin he, jotka koittavat räpiköidä stressaantuneina arjen haasteissa yhdistäen työ- ja pikkulapsiarkea, tuntien riittämättömyyttä ja huonommuutta. Ja heiltäkin vain mahdollisesti puuttuu ne keinot käsitellä omia tunteitaan ja tukea omaa jaksamistaan.
Ennemmin ajattelen, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Se hetki voi olla hajuaisteja hivelevä kahvintuoksu työpaikan kahvihuonetta lähestyessä tai se, kun tähän aikaa vuodesta päivä kajastaa yhä aikaisemmin aamulla. Se voi olla se hetki, kun pääset ystäväsi kanssa kahvikupposten ääreen ja saatte hetken aikaa vaihtaa kuulumisia.
Tai se, kun saavut töistä kotiin, ruoka on jo valmiina ja pääset valmiiseen pöytään. Saaden skipata kaiken sen, joka normaalisti tapahtuu päiväkodilta lapsen hakemisen ja sen valmiin ruoan pöytään saamisen välillä.
Se hyvä hetki voi olla piristävä viesti ystävältä, kiitos työkaverilta tai lasten keskenään sujuvat leikit.
Vaikka joskus päivä olisi ollut yhtä huutoa, itkua ja hermojen kiristelyä, löytyy sieltä pääsääntöisesti aina se joku, pienikin hyvä asia.
Arjen voimavarat
Arkeen on niiden hyvien hetkien huomaamisen lisäksi hyvä etsiä ja löytää voimavaroja. Sellaisia asioita, joiden avulla tietää selviytyvänsä niistä huonoista päivistä ja jotka tuovat lisää boostia hyviinkin päiviin.
Voimavarat eivät loppujen lopuksi tarvitse olla mitään isoja tai maata mullistavia. Toisilla se on pieni hetki kirjan lukemista lasten mentyä illalla nukkumaan, toinen kokee voivansa ladata akkujaan iltapäivän ruuhkabussissa hyvää musiikkia kuunnellen. Toinen tykkää herätä aamuisin ennen muuta perhettä ja juoda kahvikupillisen rauhassa, toinen käy mieluiten yksin kaupassa.
Yksi suuntaa luontoon, toinen ryhmäliikuntatunnille. Toinen tykkää laulaa täysii yksin autolla ajaessaan, toinen neuloo villasukkia sarjatuotantona.
Koska ihmisinä olemme erilaisia, ei kaikille toimi samat asiat, joista saada arjessa voimaa. Ei siis voida sanoa, että koska juuri tämä toimii minulla, se varmasti toimii sinullakin. Jokaisen on hyvä löytää ne omat keinonsa.
Omat voimavarani arjessa
Omaan arkeeni saan voimaa loppujen lopuksi aika monistakin, pienistä asioista.
Arkisin herään niin, että saan oman aamupalani syötyä ja kahvin juotua ennen kuin herätän lapset. Nautin siitä hetkestä, kun talo on ihan hiljainen ja muu maailma heräilee uuteen päivään.
Olen taas ottanut liikuntaa enemmän osaksi arkea ja se tekee minulle kokonaisvaltaisesti hyvää. Yksi parhaimpia fiiliksiä on hyvän salitreenin tai kävelylenkin jälkeen. Kävelyllä nautin maisemista ja vuodenaikojen vaihteluiden seuraamisesta tutuilla lenkkireiteillä. Arkiaamuisin kelin salliessa vien kuopuksen kävellen päiväkotiin ja se onkin sellainen meidän kahden hetki.
Töissä isoja voimavaroja ovat mielekkäät työtehtävät sekä mainiot ja ihanat työkaverit. On ihana välillä heittäytyä ihan vain läpän heittoon ja nauramiseen. Toisinaan on ihana päästä keskustelemaan syvällisempiä ja purkamaan omia tuntojaan.
Toisinaan repäisen ja luen hetken aikaa kirjaa tai musisoin. Nämä ovat niitä harvinaisempia, ainakin vielä, mutta toivottavasti pikkuhiljaa lisääntyviä asioita.
Yksi käyttämäni voimavara on stressaavan ja hermoja kiristäneen päivän jälkeen laittaa illalla kuulokkeet korville ja valita Spotifystä rentoutumiseen tarkoitettua musiikkia. Valmiita listoja on vaikka kuinka. Pidän näistä kappaleista, koska ne rentouttavat ja rauhoittavat, mutta eivät herätä muistoja tai erilaisia fiiliksiä, joita ei välttämättä jaksaisi siinä illalla enää käsitellä.
Saan voimaa ystävistäni ja olen pyrkinyt tapaamaan heitä vähän enemmän. On puhuttu, naurettu ja itketty kahvikupposten äärellä. Toisinaan aikataulujen yhteensovittaminen ON haastavaa, mutta yleensä johonkin kohtaan saadaan joku rako sovitettua molemmille. Toisinaan aikaa kuuluu kuukausia, ettei nähdä kunnolla, mutta siitä se juttu jatkuu, mihin viimeksi jäi. Eikä kukaan ole syyllistämässä puolin ja toisin ”kun sulla ei ole koskaan aikaa mulle”.
Raitis ilma ja ulkoilu antavat energiaa. Toisinaan käymme vapaa-ajalla ulkona koko perhe, toisinaan vain osa porukasta. Näillä viime kuukausien keleillä emme ole niinkään olleet omalla pihalla, vaan lähteneet sitten vaikka koulun pihalle potkimaan palloa tai kävelemään lähiympäristöön.
Joskus harvemmin on sellaista luksusta kuin yksin kotona oleminen. Se on todella tärkeää saada olla toisinaan edes pieni hetki yksin kotona ja hengitellä hiljaisuutta.
Viime aikojen hyviä hetkiä
Viime aikoihin on onneksi mahtunut jonkun verran hyviä hetkiä.
Lauantaina oli ihana, kun ystävä pyyteli laskemaan mäkeä hänen ja lasten kanssa koulun pihalle. Olipa ihana idea, koska itselle ei olisi tullut taas mieleenkään! Olisin vain suunnistanut omalle pihalle poikien kanssa.
Joskus sitä jumittuu niin paljon omiin tapoihinsa ja menee sellaisella putkiajattelulla, ettei meinaa osata laajentaa ajatteluaan. Onneksi on muita ihmisiä ympärillä, jotka välillä tökkivät ja herättelevät.
Ihanaa on ollut, kun saimme myös LUNTA tänne meidänkin suunnalle ja ”ikuinen marraskuu” väistyi, hetkeksi aikaa. Tosin juuri tätä tekstiä kirjoittaessani ulkona sataa vettä, joten täällä muuttuu ihana, talvinen ulkoilusää loskan kautta pääkallokeliksi.
Perjantaina vietimme koko perheen kesken mukavan Pokemonin metsästys- ja ulkoilureissun Kouvolan keskustassa. Samalla reissulla kävimme kahvilassa vähän herkuttelemassa ja itsekin olin suhteellisen zen lähes koko parituntisen. Tätä varmaan edesauttoi se, kun olin saanut töiden jälkeen jäädä rauhassa salille ilman kiirettä kotiin.
Omat voimavarat sekä ne pienet ja isommat hyvät hetket arjessa ovat todella tärkeitä. Kun arki ja elämä viskoo hieman enemmän, on hyvä saada jostain lisää voimavaroja niiden menetettyjen tilalle. Kun arki ja elämä sujuvat seesteisemmin, saa voimavaroista ja hyvistä hetkistä lisää hyvää mieltä omaan elämään.
Millaisista asioista sinä ammennat voimaa ja jaksamista arkeen? Millaisia pieniä hyviä hetkiä päivistäsi löytyy?
Rakkaudella Henna
7
Be the first to reply