”Kirjoita vaan, mutta älä kuitenkaan kirjoita”

Saan nykyään paljon kuulla, miten kirjoittaminen on ehdottomasti yksi vahvuuksistani. Osaan tämän homman. Osaan kirjoittaa niin, että lukija pystyy helposti ymmärtämään lukemansa. Kirjoitan samaistuttavasti ja teksteistäni saa vertaistukea.

Kirjoitan auki omia tunteitani ja siinä samalla joku muukin voi oivaltaa tärkeitä asioita omasta tunne-elämästään.

Bloggaaminen on yli kolme vuotta ollut mulle se asia, jonka avulla olen avannut kipeitä tunteitani ja ajatuksiani, ”hieman” niitä siivoten julkaisukelpoisiksi. Olen aikanaan perustanut blogin vertaistueksi muille, jotka kipuilevat esimerkiksi äitiytensä ja/tai oman itsensä kanssa.

Minua on sanottu rohkeaksi, kun uskallan kirjoittaa vaikeistakin asioista. Ehkä olen ollut jopa tyhmän rohkea 😀

Tässä on kuitenkin varjopuolensa. Tekstejä lukee myös ihmiset, jotka eivät minusta pidä. Näitä lukee ihmiset, jotka haluavat mun paljastavan jotain ”kättä pidempää” minua vastaan.

Lukijoissa on ihmisiä, jotka tekevät omat johtopäätöksensä ja leimaavat tietynlaiseksi, mahdollisesti kykenemättömäksi tiettyihin asioihin.

Ja näiden ihmisten takia mun kirjoittamisen luovuuden kukka on ollut kuihtunut. Tuntuu, että olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta sitten iskee lukko.

Helppo se on jonkun toisen sanoa, että ”älä ajattele muita, tee vain omaa juttuasi”, mutta tottakai ajattelen. Olen antanut näiden ihmisten vaikuttaa ihan liikaa.

Olen vuosia yrittänyt miellyttää ihan vääriä ihmisiä. Huutanut sisimmässäni, että tässä minä olen, yrittänyt tehdä kaiken mahdollisimman oikein ja silti saanut osakseni tietynlaista piikittelyä, aliarvostamista ja leimaamista heikoksi.

Ja nyt mie en tiedättekö enää jaksa. Ei mun tarvitse miellyttää. Eikä mun todellakaan pitäisi joutua tällä tavalla miettimään, mitä kirjoitan.

Bloggaaminen on mun, niin kuin todella monen muunkin harrastus. Olen tavallinen, omat voimavarani ja heikkouteni omaava ihminen ihan siinä missä kaikki muutkin.

En kuitenkaan avaa blogissani parisuhdeasioita tai läheisteni henkilökohtaisia asioita. En hauku ketään. Olen lojaali tiettyjä ihmisiä ja asioita kohtaan. Blogini on sisällöltään siisti. Oikeasti julkaisukelpoisia tekstejä. Ei sellaisia, joilla mässäiltäisiin ympäri somea ja haukuttaisiin Facebookin keskusteluketjuissa.

Blogeissa ja somessa revitellään niin paljon kaikenlaisella sellaisella, mikä ei kaikkien silmille ehkä kuuluisi, mutta en mie sellaiseen lähde, lukijoita ja mainetta haalimaan.

Haluan jatkossakin toimia vertaistukena ja tulen jatkamaan kirjoittamista. Myös niiden kipeiden ajatusteni ja tunteideni kanssa. Ne eivät tee minusta yhtään sen huonompaa tai heikompaa ihmistä, voisin sanoa, että asia on jopa päinvastoin.

Jos mie en tällaisena kelpaa, en kelpaa sitten ollenkaan.

Ja muistetaan, some ja blogit eivät ole koko totuus ihmisen elämästä 😘 Ne ovat vain palasia.

Rakkaudella Henna

4

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *