Mennyt kevät ei ollut helppo monellekaan. Tuli korona, tuli poikkeustila, tuli eristys, etätyöt, etäkoulu. Oma arki heitti monella ympäri ja piti opetella uudenlaisia tapoja toimia. Tuolloin kevään saapuminen ja pitenevät päivät toivat toivoa ja onneksi tämän poikkeuksellisen kevään jälkeen saapui kesä.
Kevät oli monelle vaikea. Jos jo ennestään ihmisellä oli haasteita mielenterveytensä, talousasioidensa tai ihmissuhteidensa kanssa, saattoi tilanne kevään aikana kärjistyä entisestään. Toiset saattoivat alkaa oireilemaan ensimmäistä kertaa ja tietynlaiset aiemmin ”pinnan alla” olleet ongelmat nousivat pintaan.
Osa säilytti toimintakykynsä, löysi itsestään uusia puolia ja kehitti jatkuvasti jotain uutta projektia. Innostuttiin ruoanlaitosta, käsitöistä, yrttien kasvattamisesta, lasten kanssa askartelusta, kotitreeneistä ja kodin siivoamisesta sekä järjestämisestä lattiasta kattoon.
Osa lamaantui. Oli olevinaan enemmän aikaa, mutta suoriutuminen niistä poikkeusajan normaaleista päivistä vei kaikki voimat. Niin sanottu vapaa-aika meni palautuessa ja tsempaten kohti uutta päivää.
Tuli ahdistukset, epätoivot, itkut, pelko tulevasta ja ”vittu mie en jaksa tällasta paskaa” -olotilat. Kodin seinät kaatuivat päälle.
Osa tuntui löytäneen itsensä ja he lähtivät kulkemaan tiettyä ”henkistä kehityspolkua”, mutta iso osa ei jaksanut. Olikin tärkeää tuolloin muistaa, että oli ihan ok olla väsynyt, mutta myös energinen. Jokainen reagoimme tavallamme, kuten normaalistikin moniin asioihin.
Koronakevään eristysaika oli kuin päiväni murmelina
Itse kuuluin heihin, jotka tietyllä tapaa lamaantuivat. Masennusoireeni pahentuivat, olin äksyilevä, itkuinen ja ahdistunut. Äiti, jolla oli hermot jatkuvasti kireällä.
Vaikka sainkin arkemme pyörimään melko nopeasti tietyllä rutiinilla, jota noudatettiin aina siihen asti, kunnes lähiopetus taas alkoi, en kuitenkaan saanut sen enempää arjessa aikaiseksi kuin aiemminkaan.
Ei ole paljon valehdeltu, jos kuvaisi tuota eristysaikaa sanonnalla ”päiväni murmelina”. Viikonloput erosivat arjesta sillä, ettei työkonetta tarvinnut aamulla avata tai koululaisen alkaa tekemään etätehtäviä. Mies oli toki vapailla viikonloput ja tämä toikin viikonloppuihin edes pienen ”luksustwistin”, mutta muuten olimme vain kotona, kotona ja kotona. Keskenämme. Päivästä toiseen.
Vaikka perheemme on normaalisti vapaa-aikana semmoisia kotihiiriä pieniä kyläily- ja kauppareissuja lukuunottamatta, tuli kevään aikana tätä ”yhteistä perheaikaa kotona” hieman (liian paljon) omaan makuuni ja jaksamiseeni verraten.
Itse kun olen sosiaalinen introvertti, joka kaipaa paljon aikaa myös yksin, jotta akkuni latautuvat. Koronaeristysaikana yksi iso helpottava asia itselläni oli kävely. Kävinkin todella paljon kävelylenkeillä ja niistä tuli tuon poikkeuksellisen arjen iso henkireikä.
Onneksi löysin eristyskeväästä myös niitä positiivisia puolia, vaikka suurin osa päivistä oli aika raskaita. Tämähän se oman elämäni tietynlainen ohjenuora onkin: jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja kaikki kyllä järjestyy, jollain tavalla.
Kesä hellii mieltä
Ja nyt. Miten ihanaa, ihanaa, ihanaa onkaan, kun tuli kesä! Niiden huhti- ja toukokuisten lumi- ja räntäsateiden jälkeen saimme kesäkuussa nauttia oikein kunnon helteistä. Lämpö ja aurinko tulivat kilvan esille sitä mukaan, kun poikkeusajan rajoituksia purettiin.
Ihmiset ovat olleet onnellisia, kun saavat jälleen tavata ystäviään ja läheisiään. Moni on suunnannut mökeilleen rentoutumaan ja peruunteiden festareiden tilalle on kehitetty omia pikkufestareita ystävien kesken toteutettuna. Pienet puutarhajuhlat ovat vallanneet useamman kodin takapihaa ja ihmisistä huokuu tietty rentous vaikean kevään jälkeen.
Moni kyllä tiedostaa, ettei tämä ole vielä ohi ja huolehditaan edelleen hyvästä käsihygienista sekä turvaväleistä. Osa tietysti elää jo kuin ei mitään koronaa olisi koskaan ollutkaan ja tämäkin on ihan ymmärrettävä reaktio.
Silti meiltä ei tällä hetkellä voida ottaa pois tästä kesästä nauttimista. Tilanne voisi tällä hetkellä olla toinen, paljon pahempi. Saattaisimme edelleen elää poikkeus- ja eristysaikaa. Nyt on onneksi toivoa ja hetki aikaa hengähtää.
Omalta osaltamme mökkeily nousi isompaan arvoon
Olemme tänä kesänä olleet enemmän mökillä kuin koskaan aiemmin. Ensimmäinen mökkireissu tehtiin jo helatorstaiviikonloppuna ja pisin mökkireissu oli juhannuksen molemmin puolin, saimme viettää mökillä yhteensä 10 yötä putkeen. Tämähän on sinänsä todella harvinaista luksusta meidän perheessä, koska miehellä ei normaalisti ole pidempiä vapaita kesäisin.
Mökillä olen tänä kesänä päässyt ihan uusiin sfääreihin, mitä tulee mökkielämästä nauttimiseen. Olen alkanut ymmärtämään, miten jotkut jaksavatkin olla suurimman ajan kesästä mökillä.
Nyt lasten ollessa isompia, on moni asia mökillä helpompaa. Lisäksi saimme mökille paljun monen vuoden haaveilun jälkeen ja tämä tuntui olevan sellainen puuttuva palanen, joka nyt viimenään saatiin. Runsaan paljuilun lisäksi mökkielämämme on tänä kesänä sisältänyt paljon puuhommia ja mies sai yhden (pitkään suunnittelulistalla olleen) pationkin rakennettua.
Mökillä saa nauttia kauniista auringonlaskuista, ihan omanlaisesta mökkirytmistä, tietynlaisesta omasta rauhasta (vaikka naapureita toki on ihan lähellä) ja siinä samalla voi kokea olevansa vapaa kaikenlaisista arjen velvoitteista.
Tärkeintä oli itselleni päästä pois kotoa, kaikesta siitä, mikä muistutti vaikeasta keväästä. Tässä suhteessa mökkeily ja kesä ovat tehneet tehtävänsä viime viikkojen aikana. Olen päässyt hieman irtaantumaan arjesta sekä kokenut jopa jonkunlaisia rentouden ja hyvän olon hetkiä.
Kesä tuo tullessaan vielä monia hyviä hetkiä sekä juhlia.
Kiitos kesä, kun saavuit. Kiitos, kun annoit meille ihmisille muistutuksen, että kyllä se kesä sieltä aina tulee, vaikeampien ja pimeämpienkin ajanjaksojen jälkeen.
Rakkaudella Henna
Joko seuraat minua instassa ja facebookissa? Instassa on enemmän ihan arjen hetkiä ja pohdintaa, facebookissa lähinnä jaan uusimpia blogipostauksiani, joita tällä hetkellä tulee harvakseltaan 😀 Tervetuloa mukaan 🙂
5
One thought on “Koronakevään jälkeen kesä hellii mieltä”