Laatu korvaa määrän

Kliseistä, mutta paikkansa pitävää, kun sanotaan laadun korvaavan määrän. Aiemmin olen ajatellut hieman toisin, mutta parin viime vuoden aikana olen tullut toisiin ajatuksiin. Kuten monessa muussakin asiassa.

Elämässä on monia eri osa-alueita, joihin ihminen voi joko huomaamattaan tai tietoisesti haalia liikaa asioita. Liikaa tuota, liikaa tätä, kunnes huomaa elävänsä tietynlaisessa ähkyssä eikä tiedä, mihin sitä alkaisi panostamaan.

Iskee väsymys ja uupumus. Sitä on hieman sormi keskellä suuta, kun ei aika tai energia meinaa riittää. Joskus toki väsymyksen ja uupumuksen taustalla muitakin syitä, mutta yksi syy voi olla se, että elämässä on liikaa kaikkea.

Ihmissuhteisiin panostaminen

Välillä on syytä pysähtyä miettimään, millaisiin ihmissuhteisiin haluaa panostaa?

Haluaako olla vähän jotain kaikille niille monille ja saada kaikista vähän jotain irti, vai haluaako panostaa vain niihin muutamaan, joille antaa itsestään enemmän ja tällöin saa heistä enemmän? Kaikkien kaveri tai ystävä ei joka tapauksessa tarvitse olla, mutta toimeenhan on tietyissä tilanteissa tultava.

Jos elämässä on kiirettä muutenkin ja resurssit sekä jaksaminen ovat rajallisia, voi olla hyvä panostaa vain niihin muutamaan, hyvään ihmissuhteeseen. Sellaisiin, jotka antavat enemmän kuin ottavat.

Uuvuttavat ja jatkuvasti pahaa mieltä aiheuttavat ihmissuhteet vievät valtavasti energiaa.

Somessa on vapaus valita

Mietitäänpä somea. Onko pakko seurata kaikkia heitä, joita on joskus alkanut seuraamaan, mutta nykyään näiden henkilöiden päivitykset vain ärsyttävät tai intressit eivät ole enää samat?

Seurattavien karsiminen voi saada katoa omaan seuraajalistaan (koska joillakin on tämä typerä seuraaminen seuraamisesta -päähänpinttymä), mutta se korjaantuu ajan myötä ihmisillä, joita oikeasti kiinnostaa päivityksesi ja toistepäin. Näin somesta saa enemmän irti eikä turhaa energiaa tuhlaannu siihen ärsyyntymiseen.

Omaa somefeediään voi karsia rankallakin kädellä. Tottakai on rikkaus seurata erilaisia ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä, mutta ei ole tarkoituksenmukaista koko ajan ärsyyntyä.

Koti on turvapaikka

Minimalistinen elämäntapa näkyy nykyään ihmisten kodeissa. Turhasta tavarasta halutaan eroon. Välillä onkin hyvä raivata lisää tyhjää tilaa.

On myös syytä miettiä, haluaako haalia kaikenlaista tavaraa tai säästääkö tavaroita vain, koska niitä saattaa JOSKUS tarvita?

Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse luopua, kuten tietyistä muistoista. Liian paljas ja kliinininen koti ei muutenkaan näytä enää kodilta, vaan joltain sairaalalta tai muulta pelkistetyltä virastolta. Kotona pitää näkyä eletty elämä, mutta siellä on oltava tilaa hengittää.

Turha krääsä ja vuosikausia kaapissa pölyyntyneet tavarat surutta veks.

Energian kohdistaminen vapaa-ajalla

Mielestäni on siis enemmän kuin ok miettiä, miten ja keihin oman vapaa-aikansa käyttää.

Esimerkiksi työyhteisöissä olemme erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja toimeen on tultava. Se vain monesti kuuluu siihen pakettiin, että niiden hyvien tyyppien lisäksi joutuu sietämään niitä mahdollisia energiasyöppöjä ja päsmäreitä. Sellaisia, joita ei jaksaisi yhtään kuin sen pakollisen.

Kun taas vapaa-ajalla… Ihan surutta saa valita seuransa, jos se on mahdollista. Saa valita, keitä seuraa somessa. Saa valita, millaisia tavaroita kotiinsa haluaa.

On hyvä opetella olemaan terveellä tavalla itsekäs

Itsessäni olen huomannut, että nykyään annan helpommin aikaani niille harvoille ja valituille.

Ihmisille, joiden seurassa mun on helppo olla enkä koe olevani uupunut tapaamisten jälkeen, päinvastoin. Saan tapaamisista voimaa ja valoa päiviini. Vertaistukea, naurua, joskus voidaan itkeäkin yhdessä.

Ajatukset kulkevat samoja ratoja, mutta silti annetaan puolin ja toisin myös uutta ajateltavaa ja näkökulmia. Ei tarvitse pelätä jatkuvaa draamaa tai mielensäpahoittamista.

Laatu korvaa määrän, todellakin. Nämä ovat yksiä niistä monista asioista, joita olen menneinä vuosina opetellut. Olen opetellut olemaan terveemmällä tavalla itsekäs enkä pelkästään se muiden miellyttäjä.

Olen siivonnut somefeediäni, varsinkin julkisen tilini puolella. En seuraa tilejä, jotka eivät kiinnosta tai aiheuttavat vain ärsytystä.

Olen kotonamme raivannut paikkoja pikkuhiljaa. Menneen vuoden aikana on aika paljon erilaista tavaraa lähtenyt hävitykseen tai hyväntekeväisyyteen.

Monessa asiassa on vielä tekemistä, mutta matka on hyvässä alussa. Tiedän myös sisimmässäni, että suurimmat opit ja muutokset ovat vasta edessä päin.

Rakkaudella Henna

Please follow and like us: