Se oli aika tasan vuosi sitten eli talviloma 2021, kun tein tärkeän havainnon liittyen omaan liikkumiseeni ja hyvinvointiini.
Avaan hieman taustaa ensin ennen kuin paljastan tämän havainnon tarkemmin. Heti tässä alkuun myös painotan, että tämä kaikki seuraava on omasta näkökulmastani kirjoitettu, omaan elämäntilanteeseeni liittyen – ei kenenkään muun.
Asiaan. Olen jo monta vuotta ollut aktiivisempi liikkuja ja varsinkin hyötyliikunta on ollut iso osa arkeani. Jonkunlainen liike arjessani on tärkeää, koska teen palkkatyöni tietokoneen äärellä.
Arkiaamut alkavat ihan toisella tapaa, kun vien kuopuksemme kävellen / pyörällä päiväkotiin. Tykkään käydä kävellen lähikaupassa, jos ei ole kassitolkulla ostettavaa. Vuosien aikana arkeeni on kuulunut kävely- ja joskus hölkkälenkkejä, näiden lisäksi pyöräilyä sekä lihaskuntoa.
Lue myös teksti alkuvuodelta 2020: Terveellisemmät elämäntavat pian vuosikymmenen ajan
Koronaeristyskeväänä 2020 iltalenkit olivat tärkeä tekijä omalle hyvinvoinnilleni ja sille, että oma pää ylipäänsä pysyi kasassa. Kun kaikki oli vain etänä ja kaikkiin piti pitää fyysistä etäisyyttä samaan aikaan, kun ei kunnolla tiedetty, mikä virus se meitä vaani ”joka nurkan takana”. Kävelylenkit olivat merkittävä tekijä siinä ajassa, jolloin piti pysyä enimmäkseen vain kotona oman perheen kesken. Tehdä siellä työt, auttaa ekaluokkalaista kouluhommissa, huomioida vielä se kotona oleva päiväkotilainenkin.
Tuona keväänä esimerkiksi pelkästään huhtikuun aikana lenkkeilin yhteensä 90 kilometriä. Tämä oli myös ihana tapa seurata kevään edistymistä eri lenkkireittieni varrella ja voi että, miten hyvää nämä lenkit tekivätkään pääkopalleni.
Tärkeä havainto ja sen myötä päätös vuosi sitten
Kun koronaeristyksistä päästiin kohti hieman normaalimpaa arkea, kävikin niin, että se hengästyttävä ja minulle tärkeä, omaa hyvinvointiani tukeva sekä kehittävä liikunta vähenikin! Lenkillä kävin ehkä pari kertaa kuukaudessa, lihaskuntotreeniä saattoi tulla saman verran, jos sitäkään.
Arjessa oli edelleen hyötyliikuntaa joka päivä jossain määrin, mutta kaikki muu meinasi jäädä arjen jalkoihin. Minulla oli tuolloin ollut henkisesti todella vaikea syksy sekä talvi takana, joten sinänsä ymmärrettävää, että liikunta oli hieman jäänyt. Mikä oli sitten taas omalla kohdallani hassua, koska olen jo aikanaan tehnyt havainnon, miten nimenomaan liikunta tukee kokonaisvaltaista hyvinvointiani, myös sitä mielenterveyttä.
Vuosi sitten talvilomalla tein päätöksen, että NYT lisääntyy liikunta. Raivaan sille tilaa arjessa ja pidän siitä kiinni. Tiedostin toki, että elämässä ja arjessa voi tapahtua milloin vain, mitä vain, jotka vesittävät tämän päätöksen, mutta omaa hyvinvointiani oli nyt alettava tukemaan. Se ei todellakaan ole itseltäni tai perheeltäni pois, jos huolehdin itsestäni. Päinvastoin, nyt jos koskaan oli aika tehdä tärkeä päätös itseni ja sitä myötä ympärilläni olevien ihmisten kannalta.
Konkreettiset muutokset, jotta liikunnan määrä arjessa lisääntyisi
Päätöksen vieminen konkreettiseen toteutukseen vaati itseltäni tietynlaisen asennemuutoksen sekä tervettä itsekkyyttä, että lähdin liikuttamaan itseäni enemmän.
Syvällä sisimmässäni oli tärkeintä muistaa, että teen tämän itseni takia. Asetin kevyeksi tavoitteeksi, että hengästyttävää ja ainakin keskitasolla rasittavaa liikuntaa olisi hyvä olla vähintään kaksi kertaa viikossa, mieluiten kolme. Näistä vähintään yksi, mahdollisesti kaksi pitäisi olla kävelylenkkejä ja yksi salitreeni.
Salitreenit oli ja on edelleen helppo toteuttaa heti toimistotyöpäivän jälkeen, kun työpaikallamme sijaitsee pieni, mutta asiansa ajava kuntosali. On matala kynnys siirtyä suoraan töiden ääreltä salille, tehdä sellainen 45-60 min kestävä treeni, jonka jälkeen loppupäivä ja -ilta on käytettävissä ihan muihin juttuihin.
Olen myös salipäivien jälkeen kotona paljon energisempi versus tavallisen työpäivän jälkeen. Salilla on hyvä nollata ajatuksista päivän hommat ja siirtyä vapaalle. Monesti on ollut päiviä, ettei sinne salille kiinnostaisi raahautua, mutta omat suunnitelmat ovat lähes 90 prosenttisesti pitäneet. Kun siellä salilla alkuun pääsee, huomaakin lopuksi tehneensä ihan hyvän treenin. On sitä fyysistäkin kehitystä tapahtunut!
Kesäaikana kävin salitreenien lisäksi muutamia kertoja ohjatuilla kahvakuulatunneilla ihanan Kymijoen rannassa. Raahasinpa kahvakuulia mukaan myös mökille. Olikin siistiä tehdä hikinen treeni mökin patiolla ja siitä suoraan hypätä jokeen vilvoittelemaan.
Niinkään ihanaa ei ollut hikisen kropan ympärillä pörräävät kaiken maailman öttiäiset, joita treenin aikana sai huidella pois, hah 😀
Kävelylenkeistä on ollut suhteellisen helppo pitää kiinni. Lähes jokaiseen viikkoon tässä vuoden aikana on mahtunut arkipäivien iltoja tai viikonloppujen aamuja, kun lenkille on tullut lähdettyä, edes kerran viikossa. Erilaiset keliolosuhteet eivät ole olleet este, lähinnä se lähteminen on ollut asenne- ja pukeutumiskysymys.
Tänä talvena nastalenkkarit ovat liikuttaneet minua turvallisesti monia (kymmeniä) kilometrejä. Kävelylenkit antavat aivoille happea ja selkeyttävät ajatuksia. Lenkillä ollessa on myös ihana ihailla eri vuodenaikojen vaihtumista ja mieluiten teen nämä reissut ihan yksin.
Kesäaikana pyöräily oli (ja on toivottavasti ensi kesänäkin) myös tärkeä liikuntamuoto ja sainpa itseni viime kesänä ensimmäistä kertaa työurani aikana ihan toimistollekin asti pyörällä, matkaa on noin 11 kilometriä per suunta. Tällä hetkellä odottelen kelien lämpenemistä ja teiden sulamista, jotta voimme taas viime keväänä ostetun Tunturini kanssa rullailla lyhyempiä sekä pidempiä matkoja.
Tarkoitus on myös taittaa työmatkoja vähän enemmän pyörällä (tähän motivoi jo bensan nykyinen hintataso – huhheijaa). Mun vaan pitäisi opetella se, ettei aina tarvitse mennä omaan kuntoon suhteutettuna täysiiii, vaan joskus voisi ottaa hieman leppoisammin sen polkemisen 😀 Tämä olkoon tulevan pyöräilykauden opin paikka.
Tilanne vuoden jälkeen – lisääntyikö liikunta arjessa loppujen lopuksi miten paljon?
Nyt onkin hyvä miettiä, miten tämä kulunut vuosi on lopulta mennyt. Suunnitelmat oli oman pään sisällä, mikään ei ollut kiveen hakattua ja muistin jopa tietyn armollisuuden. En kuitenkaan antanut itselleni lupaa antaa kokonaan periksi pienien takapakkien jälkeen, vaan pyrin aina palaamaan takaisin hyväksi havaittuihin rutiineihini mahdollisimman nopeasti notkahduksien jälkeen.
Katsoin Polarin päiväkirjan merkintöjä. Olen viimeisen vuoden aikana liikkunut (hyötyliikunnan lisäksi) keskimäärin NELJÄ kertaa viikossa! Keskimääräinen kesto per suoritus on ollut 45 minuuttia. Tämähän on siis ihan huikean hienoa ja paljon parempaa ja enemmän kuin mitä vuosi sitten osasin ajatella!
Vaikka välillä, joskin harvoin, on ollut niitä hiljaisempia viikkoja, on sitten taas joskus liikuttu eri tavoin jopa 4-6 kertaa viikossa, nämä onkin sellaisia poikkeuksellisen aktiivisia viikkoja.
Vähemmän aktiiviset viikot ovat kuitenkin heijastuneet melko nopeasti hyvinvointiini: pääkopassa ajatukset tuntuvat tukkeutuvan, kroppa huutaa liikettä ja koko yleisfiilis on turhautunut.
Että tuota kyllähän mie tästä menneestä vuodesta nyt olen ylpeä ja voin todellakin paukutella näkymättömiä henkseleitäni. Tästä on todellakin hyvä jatkaa.
Liikunnan lisääntymisen merkitys hyvinvoinnilleni
Tämä vuosi sitten tehty päätös on lisännyt merkittävästi hyvinvointiani. Siinä missä kroppani on tässä samalla vahvistunut, muokkaantunut, tullut kestävämmäksi, on mieleni tullut joustavammaksi, vahvemmaksi, itsetunto on hieman parantunut ja monet erilaiset ajatukset asioista sekä ihmisistä ovat selkiytyneet.
Olen löytänyt itseäni, yllättänyt itseni pystymällä erilaisiin suorituksiin. Fiilikset ovat korkealla onnistumisten jälkeen. Enkä nyt puhu mistään vaa’an tai mittanauhan lukemista, vaan esimerkiksi siitä, miten jaksan ja pystyn polkea 40 kilometriä tai voin heitellä laitteisiin lisää painoja salilla.
Näin 36-vuotiaana voin paremmin versus ikinä aiemmin, koska kokonaishyvinvointini alkaa olemaan suhteellisen hyvällä mallilla, niin fyysinen kuin psyykkinenkin jaksaminen. Nämä myös tukevat toinen toisiaan, joten itselleni on tärkeää pitää huolta molemmista enkä halua menettää tätä kaikkea tehtyä työtä.
Toki mulla on tässä yleisen hyvinvoinnin matkallani myös psykoterapia apuna, mutta olemme myös siellä puhuneet, miten iso lisämerkitys nimenomaan liikunnalla on mun jaksamiselle.
Olen myös löytänyt ympärilleni ihmisiä, jotka tsemppaavat ja motivoivat liikkumaan. Heidän avullaan uskallan toisinaan mennä omille epämukavuusalueilleni sekä kokeilla uusia juttuja, vaikka pelottaisikin oma epäonnistuminen ja mahdollinen kykenemättömyys. Ne motivoivat ja kannustavat ihmiset ympärillä ovat todella tärkeä asia!
Voin muuten tähän kohtaan kertoa yhden esimerkin,
mikä vaikutus liikunnalla itselleni on:
Kun oikein v*tuttaa tai oman elämän / maailman murheet
tuntuvat kasaantuvan taakaksi harteilleni,
lähden (instaseuraajilleni tutuksi tulleelle)
#päännollaus -lenkille. Kotoa lähtee kireä ja ahdistunut Henna,
kotiin palaa hyvissä fiiliksissä oleva Henna, joka hehkuttaa,
miten olikin ihana kävelylenkki ja
olipa siellä ulkona taas nättiä ja
kylläpä ajatukset taas selkiytyivät.
”Ai että, mikä fiilis!”,
hehkutan hikipäissäni ympäri kämppää.
Tähän perhe on onneksi tottunut,
vaikken heitä saakaan omiin fiilistelyihini mukaan.
Tietävät kuitenkin, että liikkuva äiti = vähän seesteisempi äiti.
Saatan joskus kävellä lenkillä niin, että kyyneleet pakottavat silmäluomien takana ja ahdistus painaa rintaa, mutta kävelylenkillä sitä antaa vain kaikkien ajatusten sekä tunteiden pyöriä sisällä ja siitä ne pikkuhiljaa järjestyvät. Kävelylenkin jälkeen on helpompi käsitellä fiiliksiä, kun on tietyllä tapaa saanut tuulettaa ja uppoutua omaan kuplaansa.
Uskon tälläkin olleen merkitystä sille, miten niitä omia tunteitaan on oppinut tunnistamaan ja käsittelemään. Liikkumisen aikana sitä pääsee maadoittumaan ja keskittymään hetkeen.
Liikunnan ilo
Olen konkreettisesti löytänyt liikunnan ilon enkä todellakaan enää vähättele sen merkitystä elämässäni enkä enää edes kuuntele heitä, jotka yrittävät näitä fiiliksiäni latistaa.
Liikunnan saralla mulla on myös omia henkilökohtaisia tavoitteita ja haaveita, joita tässä toteutan pikkuhiljaa, mutta tärkein painopiste on edelleen oman kokonaisvaltaisen hyvinvointini tukeminen. Ei myöskään ole mikään salaisuus, että ikää kun tulee lisää, nämä hyvinvointia tukevat asiat korostuvat entisestään.
Haluan jaksaa ja voida hyvin arjessa myös silloin keski-ikäisenä ja siitäkin vanhempana. Minusta toivottavasti tulee sellainen ”rautamummo”, joka jaksaa pitää huoltaa itsestään ja pilkkeen silmäkulmassaan.
Tämä oli nyt minun otanta tähän, mitä viimeinen vuosi on sisältänyt liikunnan osalta ja miten liikunnan oikeastaan se syvin merkitys ja ilo löysivät elämääni.
Jospa tätä kautta voin jollain tavalla välittää sitä iloa myös teille lukijoille. Liikunnan ei tarvitse olla pakkopullaa, erilaisia tapoja liikkua on ihan älyttömästi eikä liikkumalla tarvitse tähdätä mihinkään sen ihmeellisempään. Vaikutukset hyvinvointiin monesti näyttäytyvät hyvinkin nopeasti ja jo pienilläkin määrillä.
Yksin se voi joskus tuntua puurtamiselta, mutta toivottavasti ympärille löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joista saa voimaa, tähänkin!
Rakkaudella
Henna
Hyvä Sie🙂
Hyvä esimerkki rennosta liikkumisesta!
Juuri näin – rentoa liikkumista! ☀️ Kiitos Jarno! 😊