Vanhin poikamme on tällä hetkellä isopieni tokaluokkalainen. Koulumaailmassa ovat viimeisten puolentoista vuoden aikana tulleet tutuiksi luokkakaverit, oppiaineet, läksyt ja opettaja.
Viimeiseen puoleentoista vuoteen on mahtunut paljon pienen koululaisen mittakaavassa. Ensin luokkakavereihin, opettajaan ja koulun tapoihin tutustumista. Niistä a-kirjaimen ja tavutaulujen (toisinaan tuskaisista) harjoitteluista on nyt edetty kirjoittamisen ja lukemisen tärkeisiin taitoihin, matikasta on tullut todellinen vahvuus ja kavereita on paljon.
Yksi iso, tärkeä asia tässä koulutaipaleen aikana on kuitenkin ollut poikamme opettaja. Hän on jämäkkä, mutta lempeä. Asiallinen, mutta huumorintajuinen. Ottaa asiat hoitaakseen, jos joku meitä vanhempia mietityttää tai on epäselviä tilanteita. Hän tukee ja auttaa lastamme. On huomioinut poikamme herkkyyden, mutta kuitenkin hellästi puskenut kannustavasti eteenpäin.
Tämä opettaja ihan selvästi välittää näistä hänen pienistä oppilaistaan ja haluaa tehdä työnsä hyvin.
Etäkoulussa hyvän opettajan merkitys kasvoi
Kevään 2020 etäkoulussa opettaja teki todella paljon töitä, että lapsille saatiin päivittäin hyvät ohjeet ja opetusmateriaalit. Päivän tehtävänannot olivat yleensä kirjoitettu todella selkeästi – alkuun jopa tavuviivoilla, mutta loppuvaiheessa ohjeita oli myös ääneen luettuina.
Opettajan pyynnöstä otettiin käyttöön WhatsApp avuksi yhteydenpitoon luokkakavereihin ja opettajaan sekä tehtävien palautukseen. Videopuheluiden avulla opettaja sai seurata oppilaidensa taitoa ääneen lukemisessa. Tekipä opettaja eräästä tehtävästä oikein ohjevideonkin YouTubeen!
Olemme alusta asti olleet todella tyytyväisiä tähän opettajaan. Varsinkin poikamme puheista huokuu, miten hän opettajastaan tykkää.
Lue myös:
Arkemme muuttuminen koulun alkamisen ja osittaisen hoitovapaan takia
Kolmen E:n arki – etätyöt, etäopiskelu ja eristys
Hieno hetki arviointikeskustelussa
Vuodenvaihteen aikoihin yhdessä opettajan, vanhempien ja lapsen kanssa käydään arviointikeskustelu. Arviointi tehdään kirjallisesti sekä suullisesti, yhteistyössä kodin ja koulun kanssa.
Ensin täytimme kotona yhdessä pojan kanssa oman osuutemme arvioinnista. Poika sai itse arvioida omia taitojaan mm. yhteistyötaidot, käyttäytyminen, omista tavaroista huolehtiminen jne. Vanhempien osalta saimme kirjoittaa, miten mielestämme pojan koulunkäynti sujuu ja onko jotain huolta/asioita, joita haluaisimme puheeksi ottaa.
”Mutta, tämän tehtävän aikana
tapahtui jotain todella hienoa,
jota oli ihana olla todistamassa omin silmin.”
Itse arviointikeskustelussa koululla oli poikamme, minä ja opettaja. Ihan ensimmäisenä poika sai arvioida, miten hän kokee erilaisten asioiden sujuvan. Hänen piti arvioida esimerkiksi arkisia taitoja (mm. koulumatka), koulutaitoja (mm. viittaaminen, läksyt) ja tunnetaitoja (mm. itsesäätely). Ihanasti poika laittoi melkein kaikki sinne ”sujuu hyvin”, osan toki ”keskinkertaisesti menee”, mutta minkään asian hän ei kokenut menevän huonosti.
Mutta, tämän tehtävän aikana tapahtui jotain todella hienoa, jota oli ihana olla todistamassa omin silmin.
Poikamme katse, kun hän katsoi opettajaansa! Se katse oli täynnä puhdasta iloa, luottamusta ja kunnioitusta opettajaa kohtaan! Hänestä oikein huokui, miten hänen on helppo olla opettajansa seurassa ja hän arvostaa tätä. Oli hienoa nähdä pojan katsovan perheen ulkopuolista aikuista sillä tavalla.
Tämä kuitenkin päti myös toisinpäin. Opettajan katseesta näki, miten hän arvostaa tuota pientä tokaluokkalaistamme. Hän haluaa kuunnella, ohjata, opettaa ja tukea.
Tätä pientä hetkeä seurasin etäämmältä lähes kyynel silmäkulmassa.
Saamme olla kiitollisia
Perhettämme on kohdannut iso onni, kun sekä päiväkodin että koulun aikuiset ovat sellaisia, joille hyvin mielin luovutamme ja olemme jo vuosia luovuttaneet poikamme aamuisin. Tiedämme heidän olevan hyvissä käsissä. He saavat tukea ja apua, virikkeitä ja oppivat uutta.
Vaikka tiedän, että resurssit ja aika ovat toisinaan sekä varhaiskasvatuksessa että koulumaailmassa todella tiukilla (kiitos säästöt!), saamme olla kiitollisia näistä aikuisista poikiemme elämässä.
Nämä ihmiset ovat kuitenkin heitä, joilla on iso merkitys näiden meidän pienten elämässä. Muistot ja kokemukset jäävät heidän mieliin. Alaluokkien opettajan muistaa hyvin vielä aikuisenakin.
Siksi on hienoa, että näillä aloilla on heitä, jotka tätä työtä sydämestään tekevät.
Kiitos ❤
Rakkaudella Henna
4
One thought on “Näin poikamme katsoo opettajaansa”