mielipide

”Nyt kommentoin”, näin Paula Vesalaa lainatakseni

”Ei saa olla mielipiteit,

pitää olla passiivinen,

Mikä on vastenmielistä jos puuttuu hymy

Mikä on ikävän näköistä

Viha ja hiki”

Paula Vesala – Nyt kommentoin

Muiden miellyttäjä ja hymistelijä

Mie olen aina ollut vähän semmonen muiden miellyttäjä, ”jeesjees” -tyyppi. Kaikki käy, kaiken ymmärrän, kuuntelen ja yritän toimia kameleontin lailla.

Kuljen tuntosarvet pystyssä, mukaudun muiden tunnetilojen mukaan. Jos joku ei ole juttutuulella ja kaikki tuntuu ottavan päähän, pidän matalaa profiilia enkä todellakaan lähde provosoimaan.

Pyrin elämään muiden ilossa mukana, vaikka itsellä olisi paha olla. Aina se ei ole helppoa, mutta pyrin siihen, koska se on reilua ja kannustavaa toista kohtaan.

Jätän sanomatta asioita, jos koen, ettei toinen ole vastaanottavaisella tuulella.

Nämähän ovat hyviäkin asioita. Että osaa lukea muita, tarjota apuaan ja tukea silloin, kun sille on tarve. Olla fiksusti hiljaa silloin, kun on sen aika.

Liikaakaan ei pitäisi antaa periksi. Liikaa ei pitäisi mielistellä ja hymistellä. Sitä jää jalkoihin ja muiden kynnysmatoksi.

Olen kuitenkin sietänyt kiukuttelua aikuisilta ihmisiltä, sitä oman pahan olon purkamista toista loukkaavilla tavoilla. Olen aina samalla miettinyt, että mie viimeiseen asti pyrin siihen, ettei minusta tule samanlaista, vaikka kuinka olisi paha olla. Jos lipsahduksia käy, niitä pyydetään anteeksi.

Mielipiteitä pitää olla, mutta niitäkin voi ilmaista eri tavoin

On mullakin mielipiteitä. En vain aina uskalla kertoa niitä. Pelkään, ettei ihmiset sitten enää tykkää minusta. Pelkään, että menetän ne läheisimmät.

Ei ne läheisimmät kuitenkaan katoa mihinkään, ellei käy niin, että arvomaailmat ja henkilökemiat eivät enää natsaakaan.

Jokaisella meistä kuitenkin on mielipiteitä. Erilaisia ja samanlaisia. Tärkeää on, miten niitä omia mielipiteitään, varsinkin eriäviä, esitetään ja kuinka hanakasti yritetään tuputtaa omia mielipiteitään muille.

Jos ihminen somessa kertoo rakastavansa joulua, mutta tämän ihmisen kaveri ei, on tässä muutama vaihtoehto, miten eriävän mielipiteen omaava ihminen voi toimia:

– hän on hiljaa eikä kommentoi mitään. Miettii mielessään: ”Ok, hän saa rakastaa joulua, ei ole multa pois”

– hän kommentoi, ettei itse voi sietää joulua, mutta ei ole häneltä pois, jos muut rakastaa

– hän tuo esiin hyvin kärkkäästi mielipiteensä, miten joulu on saatanasta, pitäisi lopettaa koko kaupallinen paska ja onko hänen pakko muiden takia kärsiä jouluhössötyksestä kuukausitolkulla?! Että mikä siinä joulussa muka nyt on niin ihmeellistä. Ei hän vain jaksa ymmärtää, miten ihmiset on niin tyhmiä.

– ja sitten jatketaan oman mielipiteensä tuputtamista jokaiseen muuhun kommenttiin

Tapoja ilmaista on siis erilaisia. Itse en henkilökohtaisesti jaksa jankkaajia, vahvasti omaa asiaansa, omia mielipiteitään jatkuvalla syötöllä korostavia ihmisiä. Oli asia oikeastaan mikä vain, niin maku menee. Liika on liikaa. Se vain on.

Nyt riittää, nyt kommentoin

Kuten sanottu, on mullakin mielipiteitä, mutta en niitä yleensä uskalla tuoda esiin. Tässä kuitenkin kerron muutaman.

– mielestäni ihmiset, jotka arvottavat erilaisista mielenterveysongelmista kärsivät ja herkät ihmiset heikoiksi, pelkäävät itse jotakin tai piilottelevat kuorensa alla. Heidän mielestään sitä ei olisi hyvä äiti, isä, ystävä tai työntekijä, jos kärsii esimerkiksi ahdistuksesta tai saa paniikkikohtauksia. Tästäkin syystä mielenterveysongelmiin liittyviä tabuja on rikottava entisestään. Se sairastunut kun voi olla kuka tahansa silloin kun mieli tarpeeksi järkkyy. Ehkä vähän säälin heitä, jotka tällä tavalla ihmisiä arvottavat.

– mielestäni sen oman (pienen) egon pönkitys ei nosta henkilön pisteitä, päinvastoin. Kuinka juuri se oma tapa toimia ja ajatella on se ainoa oikea. Että muut, toisella tavalla tekevät ovat jälleen heikkoja eivätkä saa elämässään mitään merkittävää aikaiseksi. Ovat ns. roskajoukkoa. Luusereita. Laiskoja.

– mielestäni some on pahaa oloa tuntevien ihmisten jäteastia. Pahimpia tässä ovat keski-ikäiset ja siitä vanhemmat. Se oma elämän mittainen katkeruus ja paha olo puretaan erilaisissa keskusteluketjuissa solvaamalla ja kiusaamalla muita. Koska heillä nyt vaan on ”oikeus”. Toinen iso joukko ovat nämä, joiden profiilin tiedoissa lukee ”Elämäm koulu”. Koska heitä elämä on potkinut päähän enemmän kuin muita, on heilläkin ”oikeus” olla ilkeitä ”parempiosaisia” kohtaan.

– mielestäni koulukiusaamista ei saada kuriin ennen kuin vanhemmat muuttavat suhtautumistaan muihin ihmisiin. Mallit ja toimintatavat imetään kotoa. Mallia otetaan, miten toisia ihmisiä kohdellaan ja miten heille / heistä puhutaan. Paljon vaikuttaa, miten lasta itseään kohdellaan. Saako hän kotona huomiota, rakkautta ja rajoja. Kiusaamisen kitkeminen ei ole yksinään koulun, päävastuu on kotona. Jos meille joskus selviää, että lapsemme on koulukiusaaja, saamme aika rankasti katsoa itseämme peiliin, että missä on menty vikaan.

Olenko huonompi ihminen omien mielipiteideni kanssa?

En ole oikein koskaan osannut tuoda ilmi hyvin vahvoja mielipiteitäni. Joskus mietin, onko mulla edes sellaisia 😀

Sen tiedän, että mun mielipiteet eivät ole kiveen hakattuja. Voin muuttaakin mielipidettäni, jos saan asiasta enemmän tietoa ja on hyviä syitä, miksi mielipidettäni muuttaisin.

Huomaan kyllä itsessäni, miten joskus provosoidun toisten ihmisten mielipiteistä, jotka eriävät omistani. Vedän kuitenkin lähes aina henkeä ennen kuin vastaan. Monesti jätän kommentoimatta kokonaan.

Kuitenkin aion opetella tuomaan omia mielipiteitäni esiin, rakentavasti ja fiksusti. Se ei vain ole kovin helppoa, kun on oppinut pelkäämään muiden reaktioita.

Silti mun vahvuuksia edelleen on se, että kuuntelen, yritän ymmärtää enkä heti kättelyssä tyrmää.

Rakkaudella

Henna

Please follow and like us:
2

8 kommenttia

    • Henna

      Juurikin näin Melissa.😊 Erilaisista mielipiteistä voi saada hyviä keskusteluita aikaiseksi ja parhaimmillaan avartaa molempien osapuolien maailmankatsomuksia. Ilkeys ja töksäyttely eivät saisi näihin liittyä. Silloin törmätään seinään.
      Kiitos, kun kommentoit ❤

  • Anna-Maria Mäkelä

    Hyviä pointteja, olen kanssasi samaa mieltä oikeastaan kaikista mainitsemistasi asioista. Olen luonteeltani aika miellyttämisen haluinen ja inhoan riitelyä ja turhanpäiväistä tinkimistä. Iän karttuessa olen alkanut kertomaan enemmän mielipiteitäni ja kipakoitumaan, joka on minusta aika hyvä juttu! Haluan kuitenkin olla aina kohtelias ja olen valmis myös muuttamaan kantaa, jos huomaan olevani väärässä. Ympäristö ja eläinten oikeusasioissa olen kuulema vanhempieni mukaan liian kärkevä. Mutta läheisille voikin olla vähän suorasanaisempi kuin tuttaville ja ventovieraille. 😁

  • Anne

    Asiaa täynnä koko postaus! Juuri sellaista asiaa mitä jokaisen tulisi miettiä miten kommentoi sellaiseen sävyyn ettei siitä tule riita tai ettei se eskaloidu kiusaamiseksi.
    Sekä myös oma mielipide on jokaisen oikeus. Eikä mielipide asioosta voi kiistellä, ei netissä eikä kasvokkain!. Anonyymit ovat yleensä niitä mielensäpahoittajia ja jotkut töksäyttävät niin rumasti, että itselle tulee ainakin niistä pahamieli! Ei tietenkään kaikki nimettömät ole sellaisia, mutta jotkut ovat.
    Kirjoitin itsekkin tästä pienen avautumisen omaan blogiini.
    Hyvää syksyä ja tsemppiä 🙂

    • Henna

      Sehän on juurikin näin, että mielipiteitä saa ja pitääkin olla, mutta niistä voi keskustella myös rakentavasti. Voi saad hyviäkin keskusteluita aikaiseksi 😊

      Turha ilkeily pitää jättää pois ja töksäyttelystäkin voi harjoitella pois. Varsinkin kirjoittaessa pitäisi pystyä paremmin miettimään, mitä kirjoittaa ja millä ”sävyllä”.

      Tsemppiä myös sinne ja mukavaa syksyn jatkoa 🍁

Jätä vastaus