Poikkeuksellista arkea on nyt takana (ainakin meillä) kuusi viikkoa ja kyllä väsyttää. Uuteen arkeen hyppääminen tapahtui pienessä hetkessä ja alkoi eristäytyminen lähikontakteista sekä sopeutuminen outoon tilanteeseen.
Olen tässä parin viimeisen viikon aikana havainnut niin itsessäni kuin muissakin ”pienen pientä” turnausväsymystä. Yritämme kuitenkin edelleen pitää sitä tsemppiä ja toivoa yllä. Ja niin pitääkin, mutta tässä kohtaa on myös enemmän kuin OK, jos väsyttää!
Takana on jo monta viikkoa tätä poikkeuksellista arkea. Monessa perheessä alkaa voimavarat olemaan vähissä, myös lapsilla on havaittavissa väsymystä ja turhautumista. On ikävä rakkaita ihmisiä ja ihan sitä tavallista arkea esimerkiksi kaupassakäynteineen ilman koronan pelkoa, harrastuksineen, kyläilyineen ja puistoreissuineen.
On ikävä sitä aikaa, kun ei tarvinnut pelätä tai miettiä, että voinko nyt kaupassa ryystää sitä ulkoilun seurauksena valuvaa räkää sisäänpäin tai yskäistä siitepölyn kutittaessa kurkkua.
Lue myös: Kolmen E:n arki – Etätyöt, etäopiskelu ja eristys
Muista, että sinä kelpaat, vaikka väsyttää
Kaikesta huolimatta on syytä muistaa, että sinä kelpaat!
Sinä kelpaat, vaikka et välttämättömien arkitoimien lisäksi jaksaisi enää mitään muuta. On ihan ok istua sohvalla ja tuijottaa väsyneenä lasten riehumista ympäri kämppää. Ei sinun tarvitse lähteä lenkille tai siivota kotia lattiasta kattoon, jos ei huvita.
Sinä kelpaat, vaikka olisit ahdistunut, surullinen ja kiukkuinen. Vaikka positiivisuudesta on toki hyötyä oman jaksamisenkin kannalta, kuuluu ihmisyyteen ne kaikki tunteet. Niitä tunteita ei pidä tukahduttaa, koska tukahduttaminen sairastuttaa mielen ja kehon. Toki tunteiden säätely sekä niiden ymmärtäminen auttavat pääsemään aina eteenpäin sekä opettavat tuntemaan itseäsi paremmin, mutta on sallittua tuntea kaikkia tunteita.
Sinä kelpaat ja teet varmasti parhaasi omien voimavarojesi puitteissa. Sinä olet supersankari. Hoidat arjen hienosti ja riittävän hyvä kelpaa paremmin kuin hyvin. Riittävän hyvä nimenomaan sinun oman mittapuusi mukaan, ei niin kuin joku toinen sen mieltäisi.
Tämä saa myös näkyä ja kuulua sekä somessa että ystävien kanssa viestitellessä. Aina ei jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Ei tarvitse olla ”positive vibes only”.
Lue myös: Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus
Tarvitsemme toistemme ymmärrystä
Tässä jos missä tilanteessa tarvitsemme ymmärrystä. Ymmärtäkäämme toisiamme ja erilaisia tapoja reagoida. Kaikkien voimavarat tai elämäntilanteet eivät ole samanlaisia. Koemme asiat ja tilanteet eri tavalla. Tähän taas vaikuttaa niin moni asia jo lapsuudesta lähtien.
Ei meille ihan oikeasti samalla kauhalla jaeta lapsuudessa turvallisuudentunnetta tai opeteta tunteiden säätelyä sekä käsittelyä, joilla tällaisia tilanteita voisi kohdata.
Aikuisuudessa voi toki yrittää korjata sitä, mikä on aikanaan rikki mennyt, mutta monella on ollut vaikeaa jo ennen tätä poikkeustilaa ja asioiden käsittely on ollut kesken.
Se on hienoa, jos omat voimavarat auttavat selviytymään tästä tilanteesta ja elämän tasapaino säilyy ympäristön muutoksista huolimatta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka seisovat myrskyn puhaltaessa kuin vankat vuoret ja nämä vuoret yrittävät suojata heitä, jotka muuten pyörisivät myrskyn mukana.
Energisetkin ihmiset saavat loistaa
Vaikka omat voimavarat olisivat vähissä ja itseään väsyttää, annetaan myös energisempien ihmisten loistaa eikä syyllistetä heitä heidän jaksamisestaan. Toiset lenkkeilevät, siivoavat, leipovat, treenaavat kotona, löytävät neulomisen tai lukemisen ilot ja tämä suotakoon heille.
Nämä ovat heidän tapojaan käsitellä tätä tilannetta. Osa ihan oikeasti nauttii, jos nyt on enemmän aikaa tehdä asioita, joille ei aiemmassa arjessa ole jäänyt tilaa.
Se, että tätä hyvääkin fiilistä jaetaan esimerkiksi somessa tai ystäville, ei pitäisi olla keneltäkään pois. Nyt on havaittavissa sitä, että hieman katkerasti aletaan syyllistämään, kuinka esimerkiksi muiden liikuntapäivityksistä tulee huono olo, kun ei itse jaksa liikkua yhtään.
Näitä liikuntapäivityksiähän ei tehdä siksi, että niiden olisi tarkoitus syyllistää ketään. Halutaan tuoda esiin sitä, miten se itselleen sopiva liikunta oikeasti tuo hyvän olon ja helpottaa omien tunteiden käsittelyä. Samalla nämä mahdollisesti voivat motivoida toisia.
Toki jatkuvalla puuhastelulla ja tietynlaisella mukamas energisyydellä voi olla ihmisestä riippuen myös varjopuolensa. Osa saattaa tällä tavalla paeta niitä vaikeampia tunteita, kun ei ole jaksamista tai osaamista kohdata niitä.
Lue myös: Monna Treenaa – Miksi nähdään niin usein vain joko tai?
Omien tunteiden tunnistaminen, viisas hiljaisuus
Voin kuitenkin tähän kohtaan antaa pienen vinkin, jota itse käytän viestitellessä ihmisten kanssa tai somea selatessani. Kun (huom. nimenomaan KUN) vastaani tulee asia, josta saattaa nousta hieman kateutta tai turhautumista, teen seuraavaa:
– Tunnistan tunteet. Joku somepäivitys tai ihmisen viesti voi saada sisälläni nousemaan kateutta tai turhautumista. Noin, tunne tunnistettu.
– Mietin, miksi tunnen näin? Kun en itse jaksa tai kun mulla ei ole sitä, mitä jollain toisella on? Miksi mun pitäisi jaksaa samalla tavalla tai miksi mulla pitäisi olla jotain niin kuin toisella on? Tekisikö se juuri minusta paremman ihmisen ja onnellisemman? Ei välttämättä, mutta toinen kuitenkin on iloinen ja onnellinen juuri siinä hetkessä. Hän on halunnut jakaa tämän asian someen tai ystävälleen viestin muodossa.
– Reagointi. Somessa vilpitön tykkäys, mahdollisesti jätän jonkun kivan kommentin, jota en aloita ”Voi kunpa minullakin…”/”Ei mulla vaan koskaan…”/”No kiva se on kun toiset…” tms. katkeralla tilityksellä. Viesteissä sitten sydämiä ja jotain oikeasti kivaa sanottavaa eikä sellaista turhanpäiväistä, kateellista kiukuttelua. Monesti huomaankin olevani oikeasti vilpittömän iloinen toisen puolesta. On nimittäin ihmisiä, jotka osaavat pilata toisen ilon siinä ilon hetkellä aika nopeastikin.
Näin. Ja sitten taas jos joku asia oikein alkaa vituttamaan tai tulee todella provosoitunut olo, en reagoi tai kirjoita yhtään mitään. Mieluummin silloin ohitan koko asian. Tai ainakin vedän ihan muutaman kerran happea ennen kuin reagoin ja asetan mittasuhteet taas oikeaan järjestykseen.
Toimii!
Mietitäänpä siis jatkossa, miten reagoimme toisiimme ja toistemme asioihin. Tarvitsemme myötätuntoa, kaikenlaisille ihmisille.
Toiset ovat aivan paskana ja uuvuksissa tällä hetkellä ja se on ymmärrettävää. Toiset taas tuntuvat elävän elämänsä parasta aikaa ja sekin on ymmärrettävää. Jos toisten tekemiset tai tekemättä jättämiset kuitenkin tuntuvat olevan itseltä pois, on syytä käpertyä itseensä hieman miettimään, miksi näin.
Meitä ihmisiä kun on erilaisia. Edelleen. Kuten oli ennen koronaakin.
Rakkaudella Henna
3
Ihana postaus<3 juurikin näin. Me kaikki olemme erilaisia ja annetaan kaikkien tuntea ne kaikki tunteet kun on meille annettu. Turhaa kadehtia tai ajatella olevansa parempi… kaikki tyylillään kunhan vaan tästä erikoisesta ajasta kaikki selviää tavalla tai toisella:)
https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/04/rumat-pekonimunat-ja-muita-ruokajuttuja.html?m=1
Kiitos kommentistasi ja näin juuri ❤ Kaikki me tunnemme ja koemme eri tavalla. Yhdessä toisiamme tukien, ei toisiamme vastaan kääntyen tästä selvitään ❤