Kolmen E:n arki – etätyöt, etäopiskelu ja eristys

Pari viikkoa sitten sekä meidän että monen muunkin suomalaisen arki mullistui ennen näkemättömällä tavalla. Vallitsevan koronavirusepidemian takia hallitus on joutunut tekemään vaikeita päätöksiä ja asettamaan rajoituksia, joita Suomessa ei ole aiemmin tarvittu. Iso määrä suomalaisista siirtyi etätöihin ja lapset koululaisista lähtien koteihinsa. Näin myös meillä.

Blogiin aiheesta kirjoittaminen on ollut mielessä, mutta minun on pitänyt ensin tasata omia fiiliksiäni, kuunnella ja lukea muiden kokemuksia sekä tietyllä tapaa sopeutua tähän tilanteeseen, vaikka mieli taisteleekin vastaan joka päivä.

Osa on jo ilmoittanut, ettei halua kuulla tai lukea koronasta enää mitään, koska aihe tulee korvista ulos. Ahdistaa liikaa, ärsyttää, pelottaa ja turhauttaa. Ymmärrän nämä fiilikset. Liika on aina liikaa uutisten ja muun tiedonkin lukemisessa. Oman mielenterveyden takia saattaa olla syytäkin vähentää uutistulvaa <3

Mutta meidän arkeen korona on vaikuttanut aika paljonkin, joten siksi tämä poikkeustila näkyy arjessamme ihan joka ikinen päivä. En voi laittaa asian suhteen päätäni pensaaseen, sulkea käsilläni korviani ja laittaa silmiäni kiinni samalla lällätellen ja toivoen, että tämä paha uni loppuisi jo.

Tämä on nyt totista totta ja tulee todennäköisesti jatkumaan vielä pitkään.

Jatka lukemista ”Kolmen E:n arki – etätyöt, etäopiskelu ja eristys”

1

Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus

Positiivinen elämänasenne tunnutaan mieltävän sellaiseksi, että positiivisen elämänasenteen omaava ihminen ei koskaan lannistu vastoinkäymisistä ja hän on aina niin iloinen sekä muita tsemppaava. Hänen kasvoillaan ei paljon surua näy ja puheet ovat positiivisesti tulevaisuuteen katsovia. Hänellä ei ole vaikeita tunteita ja kaikki on vain ”positive vibes only”. Positiivinen elämänasenne ei kuitenkaan tarkoita pelkästään näitä ja milloin positiivisuus sitten muuttuu toksiseksi?

Positiivisuus on ilman muuta hyväksi. Sanotaan, että positiivisemmin ajatteleva ja tunteva ihminen vetää puoleensa paljon hyvää. Hyvät ja hienot asiat, ihmiset ja tapahtumat tuntuvat vain virtaavan tällaisen ihmisen luo. Ilman, että asioiden eteen täytyy nähdä vaivaa ja tuntea tuskaa.

Positiivisemmat ihmiset hakeutuvat toistensa luo ja toisinaan heidän luo hakeutuu ne hieman mustemmissakin vesissä kulkevat, koska he kokevat saavansa voimaa ja virtaa näistä hyvän mielen lähettiläistä. Positiiviset ihmiset tuntuvat pärjäävän elämässään ja muiden mielestä heidän elämänsä tuntuu olevan niin kovin helppoa ja vaivatonta.

Jotkut voivat ajatella, että sen takia he ovatkin niin positiivisia, kun ei elämän raju koura ole kunnolla kurittanut.

Jatka lukemista ”Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus”

5

Ystävyys on arjen kantava voima

Hyvä ystävyys ja sen ylläpitäminen vaatii oman osansa ja panostuksensa. Hyviä ihmissuhteita kannattaa vaalia hellyydellä ja rakkaudella. Sellaisia ihmissuhteita, joista molemmat osapuolet kokevat saavansa enemmän hyvää kuin huonoa.

Ystävyyden pitää antaa enemmän kuin ottaa. Sen on oltava arjessa kantava voima, ei sellainen, joka ottaa energiaa. Ystävyyden eteen pitää nähdä vaivaa, mutta se ei saa olla vaiva. Ystävän nimen näkyminen viestin lähettäjänä ei saa aiheuttaa stressireaktioita ja pelkoa, että mitähän tällä kertaa. Hyvä ystävyys ei ole syyllistämistä tai jatkuvaa mielenpahoittamista suuntaan ja toiseen.

Hyvä ystävyys antaa tilaa sekä ymmärrystä erilaisille elämäntilanteille ja muille läheisille ihmisille.

Ystävien tuki

Ystävät kannustavat, tsemppaavat ja kurkottavat kanssasi tähtiin. He antavat sinun loistaa eivätkä tuo mustia pilviä päällesi tai polje sinua maanrakoon.

Ystävät iloitsevat kanssasi onnistumisistasi. He ainakin yrittävät iloita, vaikka voisivat itse huonommin. Sinun onnistumiset eivät kuitenkaan pitäisi olla muilta pois eikä sinun pidä joutua ottamaan vastaan jatkuvaa negatiivista kommentointia.

Ystävät uskovat sinuun silloinkin, kun et jaksaisi uskoa itseesi. He kannattelevat, mutta eivät voi lentää puolestasi. Siipesi sinun on levitettävä itse ja lennettävä niillä.

Ystävät tukevat sinua ja ainakin yrittävät ymmärtää erilaiset ratkaisusi sekä elämäntilanteesi. Ystäville ei pitäisi joutua jatkuvasti selittämään tai perustelemaan jokaista tekemääsi päätöstä. 

Jatka lukemista ”Ystävyys on arjen kantava voima”

8

Hyviä hetkiä ja voimavaroja arjessa

Elämämme on pääsääntöisesti arkea. Emme elä päivästä toiseen juhlahumussa ilotulitusten räiskeessä. Koska nimenomaan arki on se, jota elämme, on arjesta löydyttävä niitä hyviä hetkiä ja arjen voimavaroja.

Instaani seuraavat ja läheisimpäni tietävät, että arki on minulle toisinaan melkoista väsynyttä räpiköintiä. Se, että saan joka aamu itseni ylös sängystä, laitettua meidät poikien kanssa valmiiksi sekä vietyä toisen päiväkotiin ja toisen kouluun. Se vie jo oman osansa energiasta. 

Aamusta kun on selvitty, voi töissä keskittyä ihan muihin asioihin. Iltapäivästä sitten taas kohtaan päivän ajan skarpanneet lapset, jotka purkavat kiukkunsa minuun ja ovat nälkäisiä. Itsellä on samat fiilikset, väsy ja nälkäkiukku. Yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.

Alkuilta menee päivällisen jälkeen toisinaan menoissa, toisinaan ihan kotona, ei kuitenkaan harrastuksissa. Illasta suihku, iltapala ja seuraavan päivän valmistelut. Tämä twistattuna poikien iltavillillä ja kaikella muullakin villillä. Ja taas seuraavana päivänä sama homma alusta.

Tätä samantyylistä arkea elää niin moni muukin. Jos perheessä on sairauksia (psyykkisiä tai fyysisiä), taloudellisia vaikeuksia, parisuhdeongelmia tai haasteita lasten kanssa, voi se tavallinenkin arki tuntua suossa räpiköinniltä isojen ja raskaiden kenkien kanssa.

Jatka lukemista ”Hyviä hetkiä ja voimavaroja arjessa”

7

Laatu korvaa määrän

Kliseistä, mutta paikkansa pitävää, kun sanotaan laadun korvaavan määrän. Aiemmin olen ajatellut hieman toisin, mutta parin viime vuoden aikana olen tullut toisiin ajatuksiin. Kuten monessa muussakin asiassa.

Elämässä on monia eri osa-alueita, joihin ihminen voi joko huomaamattaan tai tietoisesti haalia liikaa asioita. Liikaa tuota, liikaa tätä, kunnes huomaa elävänsä tietynlaisessa ähkyssä eikä tiedä, mihin sitä alkaisi panostamaan.

Iskee väsymys ja uupumus. Sitä on hieman sormi keskellä suuta, kun ei aika tai energia meinaa riittää. Joskus toki väsymyksen ja uupumuksen taustalla muitakin syitä, mutta yksi syy voi olla se, että elämässä on liikaa kaikkea.

Ihmissuhteisiin panostaminen

Välillä on syytä pysähtyä miettimään, millaisiin ihmissuhteisiin haluaa panostaa?

Haluaako olla vähän jotain kaikille niille monille ja saada kaikista vähän jotain irti, vai haluaako panostaa vain niihin muutamaan, joille antaa itsestään enemmän ja tällöin saa heistä enemmän? Kaikkien kaveri tai ystävä ei joka tapauksessa tarvitse olla, mutta toimeenhan on tietyissä tilanteissa tultava.

Jos elämässä on kiirettä muutenkin ja resurssit sekä jaksaminen ovat rajallisia, voi olla hyvä panostaa vain niihin muutamaan, hyvään ihmissuhteeseen. Sellaisiin, jotka antavat enemmän kuin ottavat.

Uuvuttavat ja jatkuvasti pahaa mieltä aiheuttavat ihmissuhteet vievät valtavasti energiaa.

Jatka lukemista ”Laatu korvaa määrän”5

Terveellisemmät elämäntavat pian vuosikymmenen ajan

Monesti uuden vuoden vaihtuessa tai kesän kynnyksellä aloitetaan uudet, terveellisemmät elämäntavat. Otetaan niin sanotusti lyhyen aikavälin tavoite, että esimerkiksi kesään kesään mennessä on saatava viisi kiloa pois. Ei kuitenkaan välttämättä mietitä, että mitäs sitten, kun tavoite on saavutettu, kesä tulee ja tämän jälkeen taas syksy, arki?

Usein terveellisemmät elämäntavat tunnutaan aloitettavan rytinällä ja asenteella ”Kaikki tai ei mitään”. Kerrasta lisätään liikuntaa sohvaperunan nollasta viikkokerrasta viiteen kertaan viikossa, juodaan pelkkää vettä ja syödään ravintoköyhiä salaatteja ja ehkä näiden lisäksi kaiken maailman lisäaineita sisältäviä proteiinituotteita.

Aloitetaan tiukkoja dieettejä, joissa kiellettyjen ruoka-aineiden lista on suurempi kuin sallittujen. Nähdään sielun silmin, miltä sitä sitten mahtaa näyttää esimerkiksi kesään mennessä. Ollaan varmaan todella timmissä kunnossa, eikö?

Näin olen itsekin aikanaan ajatellut. Niiden monien, monien ”Nyt mie alan syömään terveellisemmin ja pitämään itsestäni huolta” -lupausten jälkeen.

Kun sitten se paino ei putoakaan ensimmäisten kahden viikon aikana (päinvastoin saattaa jopa nousta, kun yhtäkkiä lisätään liikuntaa), latistuu fiilis hyvin nopeasti ja lyödään hanskat tiskiin. Paskat, olkoon. Palataan siihen passiiviseen elämäntyyliin ja roskaruokaan. Ei tässä kuitenkaan koskaan onnistuta. Kuulostaako tutulta?

Itse olen päässyt pitkälle omien elämäntapojeni suhteen. Oma tarinani tässä onkin pitkähkö, koska tässä on mennyt niin monta vuotta opetellen ja totutellen uudenlaisia elämäntapoja, mutta kovin lyhyesti tätä ei pysty kertomaan. Tekstin seassa muutoskuvia alkutilanteesta nykypäivään.

Huomiona vielä, ettei itselläni ole sellaisia perussairauksia, jotka olisivat vaikeuttaneet prosessia.

Jatka lukemista ”Terveellisemmät elämäntavat pian vuosikymmenen ajan”11

Sosiaalinen introvertti – vähemmän on enemmän

Jos joku olisi minulle ennen lapsia kertonut, että olen introvertti, olisin nauranut hänelle. Koin olevani hyvinkin sosiaalinen ja kaipaavani ihmisiä ympärilleni. Olin se reipas ja lähes aina hyväntuulinen ihminen, joka jaksoi jutustella yhdelle jos toiselle niitä näitä.

Oman itsetuntemukseni lisääntymisen myötä voin näin muutamaa vuotta myöhemmin, kahden pojan äitinä todeta:

Ihana kun voi pikkuhiljaa tulla ”ulos kaapista” oman introverttiyden kanssa.

Introvertti mielletään usein ujoksi ja täysin omiin oloihinsa vetäytyväksi. Ihmiseksi, joka ei paljon jaksa muiden kanssa kommunikoida ja murahtelee epämääräisiä vastauksia. Ihan näin mustavalkoinen asia ei kuitenkaan ole 😉

Minua edelleenkin kuvaillaan sosiaalisena, iloisena, reippaana ja kaikkien kanssa toimeen tulevana. Ja tällainen minä olenkin! Silti näiden kaikkien takana olen myös hyvin vahvasti introvertti. Vahvemmin kuin olin itse ensin aikanaan ajatellutkaan.

Pälättävä introvertti, kuten esimerkiksi Jyllannin suomineito on hienosti itseään kuvaillut ja asiaan tarkemmin kantaa ottanut tässä postauksessa 😊 Kun luin Terhin postausta, huomasin nyökytteleväni mielessäni lähes koko ajan. Tunnistin tekstistä vahvasti itseni ja tekstin lopussa olleesta introverttitestistä sain tulokseksi, että olisin lähes 100 prosenttinen introvertti.

Jatka lukemista ”Sosiaalinen introvertti – vähemmän on enemmän”4

Kehutko vai lyttäätkö?

Onko sun helpompi kehua ja tsempata muita vai kritisoida ja piikitellä? Kehutko vai lyttäätkö? Kumpi tulee sulta enemmän luonnostaan?

Mie saan välillä kuulla olevani tsemppaaja ja sellaiseksi tunnistan itseni. Mun on tosi helppo heitellä pieniä kehuja, toivottaa tsempit tai jaksamista päivään. Jaella sydämiä, antaa pieniä tsemppikosketuksia, laittaa viestillä pieni positiivinen ajatus. Kertoa toiselle, että tässä mie olen ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

Mun on nykyään erittäin vaikea alkaa piikittelemään muille tai kritisoimaan sekä lyttäämään muita ihmisiä. Vaikka olen tarponut omien olojeni suhteen jonkunlaisessa suossa melko pitkään, ei se ole oikeuttanut minua olemaan muita kohtaan ilkeä. Miksi olisin ollut? Miksi haluaisin kohdella muita niin kuin en todellakaan haluaisi itseäni kohdeltavan?

Jatka lukemista ”Kehutko vai lyttäätkö?”4

”Kirjoita vaan, mutta älä kuitenkaan kirjoita”

Saan nykyään paljon kuulla, miten kirjoittaminen on ehdottomasti yksi vahvuuksistani. Osaan tämän homman. Osaan kirjoittaa niin, että lukija pystyy helposti ymmärtämään lukemansa. Kirjoitan samaistuttavasti ja teksteistäni saa vertaistukea.

Kirjoitan auki omia tunteitani ja siinä samalla joku muukin voi oivaltaa tärkeitä asioita omasta tunne-elämästään.

Bloggaaminen on yli kolme vuotta ollut mulle se asia, jonka avulla olen avannut kipeitä tunteitani ja ajatuksiani, ”hieman” niitä siivoten julkaisukelpoisiksi. Olen aikanaan perustanut blogin vertaistueksi muille, jotka kipuilevat esimerkiksi äitiytensä ja/tai oman itsensä kanssa.

Minua on sanottu rohkeaksi, kun uskallan kirjoittaa vaikeistakin asioista. Ehkä olen ollut jopa tyhmän rohkea 😀

Tässä on kuitenkin varjopuolensa. Tekstejä lukee myös ihmiset, jotka eivät minusta pidä. Näitä lukee ihmiset, jotka haluavat mun paljastavan jotain ”kättä pidempää” minua vastaan.

Jatka lukemista ””Kirjoita vaan, mutta älä kuitenkaan kirjoita””4

Meidän perheen illat eivät kulu harrastuksissa

Viime aikoina on jonkun verran ollut keskusteluissa perheiden harrastukset tai niiden puuttuminen. Toisaalta ihmetellään mahdollisia perheiden monia harrastuksia, mutta yhtä lailla ihmetellään, jos perheessä ei harrasteta mitään. Meidän perhe kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Meillä lapset eivät harrasta mitään aikataulutettua tai ohjattua. Miten meidän vapaa-aika sitten vietetään?

Sekä omassa että miehen lapsuudenperheessä ei ole ollut niinkään tapana harrastaa mitään aikataulutettua. Mies on maalta kotoisin. Omassa perheessäni isä on harrastanut musiikkia koko ikänsä, äiti osaa neuloa ja virkata. Itse kokeilin mm. taekwondoa ja pikkuveikka jalkapalloa, mutta nämä aikataulutetut harrastukset jäivät hyvin äkkiä.

Silti itse harrastin myös musiikkia sekä kirjeenvaihtoa, kotoa käsin. Pikkuveikka löysi tietokoneiden maailmaan ja kasvoikin sen suhteen aikamoiseksi ammattilaiseksi.

Johtuen varmasti miehen ja mun taustoista, emme ole harrastava perhe. Ahdistun pelkästä ajatuksestakin, jos pitäisi olla lähes joka arki-ilta ja vielä viikonloppuisinkin joko roudaamassa itsensä johonkin tai kuljetella lapsia pitkin kaupunkia.

Jatka lukemista ”Meidän perheen illat eivät kulu harrastuksissa”6