Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus

Positiivinen elämänasenne tunnutaan mieltävän sellaiseksi, että positiivisen elämänasenteen omaava ihminen ei koskaan lannistu vastoinkäymisistä ja hän on aina niin iloinen sekä muita tsemppaava. Hänen kasvoillaan ei paljon surua näy ja puheet ovat positiivisesti tulevaisuuteen katsovia. Hänellä ei ole vaikeita tunteita ja kaikki on vain ”positive vibes only”. Positiivinen elämänasenne ei kuitenkaan tarkoita pelkästään näitä ja milloin positiivisuus sitten muuttuu toksiseksi?

Positiivisuus on ilman muuta hyväksi. Sanotaan, että positiivisemmin ajatteleva ja tunteva ihminen vetää puoleensa paljon hyvää. Hyvät ja hienot asiat, ihmiset ja tapahtumat tuntuvat vain virtaavan tällaisen ihmisen luo. Ilman, että asioiden eteen täytyy nähdä vaivaa ja tuntea tuskaa.

Positiivisemmat ihmiset hakeutuvat toistensa luo ja toisinaan heidän luo hakeutuu ne hieman mustemmissakin vesissä kulkevat, koska he kokevat saavansa voimaa ja virtaa näistä hyvän mielen lähettiläistä. Positiiviset ihmiset tuntuvat pärjäävän elämässään ja muiden mielestä heidän elämänsä tuntuu olevan niin kovin helppoa ja vaivatonta.

Jotkut voivat ajatella, että sen takia he ovatkin niin positiivisia, kun ei elämän raju koura ole kunnolla kurittanut.

Positiivinen ihminen näkee asioissa monet puolet

Positiivinen ihminen näkee asioissa muitakin puolia kuin joko tai. Hän ymmärtää, että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja että asioiden sekä tapahtumien taustalla voi olla paljon sellaisia asioita, jotka eivät näy ulkopuolelle.

Tämän ymmärryksen takia hän osaa myös olla jatkuvasti tuomitsematta toisten tekoja tai syyllistämättä muita heidän päätöksistään. Hän osaa katsoa maailmaa laajemmin, imee itseensä tietoa ja välittää tätä tietoa muillekin.

Hän ei takerru ainoastaan yhteen totuuteen, jota voi sitten jankuttaa ympärilleen oleville. Tarvittaessa hän myöntää virheensä ja on halukas kehittymään sekä oppimaan. Hän ei jää niin sanotusti tuleen makaamaan, vaan tekee asioiden eteen paljonkin.

Kun positiivisuus menee yli eli muuttuu toksiseksi positiivisuudeksi

Positiivisuus voi mennä myös yli. Ihminen luo itselleen mielikuvan, että jokainen päivä olisi syytä hymyillä, negatiiviset ja vaikeammat tunteet kielletään sekä muilta ja mikä pahinta, myös itseltään.

Jos kaverilla menee huonommin, se kuitataan toteamalla:

”Kyllä se siitä, ajattele kaikkia hyviä asioita sun elämässä, ei ole mitään syytä murehtia”.

Samalla tätä hoetaan myös itselle, ettei ole nyt mitään oikeutta murehtia tai tuntea ärsytystä, koska ei muka ole mitään ns. ”oikeaa” syytä ja aina jollain muulla voi asiat olla paljon huonommin. Sysätään ne omat vaikeammat tunteet syrjään eikä anneta niiden tulla, saati käsitellä niitä tai yritetä ymmärtää.

Kun ympärille on sitten kertynyt paljon pelkkää positiivisuutta, iloa, hymyä ja kiitollisuutta, negatiivisten ja vaikeampien tunteiden kieltämistä, voi vaikeampien tunteiden kanssa painiva ihminen ahdistua entisestään, koska kokee itsensä jollain tavalla vialliseksi.

Hän miettii, miksei pysty olemaan koko ajan niin iloinen ja kiitollinen jokaisesta ympärillään olevasta asiasta. Tämä omien vaikeiden tunteiden patoaminen sairastuttaa ihmisen. Tekee sellaisista pienemmistäkin murheista liian suuria käytäväksi yksinään läpi.

Sitä miettii, kenelle enää uskaltaa kertoa, jos onkin huono päivä tai joku asia oikein ärsyttää. Ei uskalleta kertoa, koska pelkää sitä omien tunteiden tyrmäystä ja vähättelyä. Tietää saavansa vastaukseksi ”Kyllä se siitä hei!”.

Somen olisi suotavaa täyttyä ”Ihanaa päivää just sulle!” -hokemista ja #kiitollinensiunattuonnellinen hästägeistä. Masentuneiden sekä ahdistuneiden olisi syytä pysyä poissa ja mieluiten muuttaa elämänasennettaan positiivisempaan.

Ei saisi valittaa tai ärsyyntyä turhista, koska maailmassa on niin paljon isompiakin murheita ja ihmisten kärsimystä. ”Miksi sitten teet / katsot / hengität, jos niin ärsyttää?”

Tätä kutsutaan toksiseksi positiivisuudeksi. Aaro Immonen kuvailee toksista positiivisuutta kolumnisssan näin:

”Toksisen positiivisuuden käsite kuvaa haitallista positiivisuuspuhetta, jossa ainoastaan myönteiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Sen mukaan meidän kaikkien pitäisi olla hyvää oloa säteileviä pikkuaurinkoja. Jopa syöpäsairailta odotetaan jatkuvaa positiivisuutta – ikään kuin se parantaisi heidät.”

Positiivinen elämänasenne

Terveellä tavalla positiivinen ymmärtää ja näyttää ne huonotkin päivät ja vaikeammat tunteet.

Kuulostaa hassulta, mutta kyllä, puhutaan terveellä tavalla positiivisesta, koska toksinen positiivisuus ei ole tervettä, ei itselleen eikä muille.

Terveellä tavalla positiivinen ymmärtää, että elämään kuuluu ne huonot päivät, huonot fiilikset, niin itsellä kuin muillakin. Elämässä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Toiset asiat lyövät enemmän maihin, toisista vastoinkäymisistä selvitään helpommin.

Hän osaa olla ymmärtäväinen muita kohtaan eikä ole heti tyrmäämässä näiden huonoja fiiliksiä. Elää hetken mukana fiiliksissä, eikä tyrkytä yltiöpositiivista ajattelua. Hän antaa toisen itkeä, jos itkettää. Antaa purkaa ärsytystään, jos ärsyttää.

Tärkeintä on, että hän tajuaa kaikkien tunteiden kuuluvan elämään, siinä missä syöminen ja hengittäminenkin.

Hän antaa tunteiden tulla, märehtii ehkä hetken, käsittelee ne ja tämän jälkeen jälkeen antaa tunteiden mennä. Pienempikin v*tutus voi kasvaa todella isoksi, jos sitä ei uskalla missään tai kenellekään kertoa. 

Positiivinenkin ihminen voi toisinaan olla alamaissa

Positiivisen elämänasenteen omaava ihminenkin voi lannistua. Hän voi hetkittäin vaipua polvilleen ja huutaa tuskaansa sekä ahdistustaan maailmaa kohtaan. Hän saattaa hetkittäin inhota kaikkia ihmisiä ja kirota kaikki alimpaan helvettiin.

Toisinaan hänestä saattaa tuntua, ettei mistään tule mitään, kaikki menee pieleen kuitenkin. Kukapa häneen nyt edes uskoisi tai kukapa hänestä oikeasti välittäisi.

Sitten, aina lopulta, sieltä syvältä sisimmästä löytyy se jokin. Sellainen tietty pilkahdus, tietty asenne.

Se on se positiivinen elämänasenne. Luotto siihen, että elämä kantaa.

Kun on hetki ryvetty pohjalla, tajutaan kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä. Jollain tavalla. Ei välttämättä sillä parhaalla mahdollisella, itsensä ajattelemalla ja haaveilemalla tavalla, mutta jollain tavalla kuitenkin.

Päästään eteenpäin, päästään ylöspäin. Positiivinen ihminen voi tuntea hyvinkin negatiivisia ja vaikeita tunteita, mutta löytää silti itsestään niitä helpompia ja kevyempiä tunteita, löytää sen toivon sisimmästään. Hän tutkii sisintään, yrittää oppia tuntemaan itsensä paremmin, jotta voisi olla oikeasti se, kuka on.

Hän onkin toisinaan tehnyt paljonkin töitä oman sisimpänsä kanssa, jotta osaisi käsitellä tunteitaan, kaikenlaisia tunteitaan. Hän ottaa vastaan myös ne negatiiviset ja vaikeammat tunteet sekä elämän nurjemmat puolet.

Toisinaan nämä ihmiset ovatkin kokeneet paljon enemmän kuin mitä voisi ulkopuolisen silmin ajatella. Positiivinen elämänasenne ei siis tarkoita pelkkää hymyä, iloa, kauniita asioita.

Positiivinen elämänasenne voi sisältää myös paljon tuskaisia tunteita, hengen lamauttavaa ahdistusta, päänsisäisiä mörköjä, mustaa menneisyyttä.

Sisimmässä on kuitenkin se usko ja toivo parempaan huomiseen, höystettynä huumorintajulla, ystävällisyydellä, tsempeillä ja asioiden hyvien puolien etsimisenä.

Rakkaudella Henna

 

Kaisa, 37, söi, treenasi ja tavoitteli unelmiaan innolla – kotona hän itki pahaa oloaan ja vajosi apatiaan

Vaikeita asioita ei voi peittää positiivisuudella – on yhtä tärkeää nähdä elämän pimeät ja vaikeat puolet

 

Tämän alkuperäinen postaus on julkaistu vanhassa blogissa 4/19.

2