Positiivinen palaute ja sen merkitys

Positiivinen palaute voi merkitä toiselle ihmiselle ihan todella paljon. Palaute ei tarvitse olla iso tai kummoinen, mutta se jättää saajalleen hyvän mielen mahdollisesti pitkäksikin aikaa.

Toisille ihmisille positiivisen palautteen antaminen saattaa olla todella vaikeaa. Heidän on helpompi antaa negatiivista palautetta tai kritisoida heidän mielestään huonosti hoidettuja asioita, mutta vaikea kiittää ja kehua, miten hyvin joku asia on hoidettu tai sujunut.

Positiivisen palautteen merkitys toiselle ihmiselle

Jos kokee, että positiivisen palautteen antaminen toiselle on itselleen vaikeaa, kannattaa miettiä asiaa niin, että jo se pienikin positiivinen palaute voi olla toiselle todella iso ja merkittävä asia.

Esimerkiksi. Ihminen on huonosti nukutun yön ja omien stressitilojensa keskellä saanut suoriuduttua kunnialla haastavammasta työtehtävästä. Siinä kohtaa, kun joku antaa palautteena, miten hienosti työ on hoidettu, antaa tämä palautteen saajalle niin paljon.

Verrattuna, ettei kiitosta tule ollenkaan tai korkeintaan joku kommentoi lyhyesti, että olisihan sen toisellakin tapaa voinut hoitaa.

Uskon, että tässä kohtaa positiivinen palaute on se, joka motivoi henkilöä toisellakin kertaa tekemään parhaansa, vaikkei paras mahdollinen vire olisikaan päällä.

Positiivinen palaute puskee ihmistä eteenpäin ja auttaa jaksamaan huonompien ajanjaksojen yli. Sitä aina sanotaan, ettei lasta voi kehua liikaa, päinvastoin, pitäisi muistaa kehua enemmänkin! Kyllä tämä sama pätee meihin aikuisiinkin. Miten sitä ajatellaankin, ettei aikuiset muka tarvitse kehuja tai positiivisia huomioita hyvin tekemisistään asioista?

Sitä jaksetaan viljellä sanontaa: ”Jos ei mitään kuulu, on kaikki hyvin”. Tämähän kertoo juuri siitä, että jos hommat hoituu eikä kellään ole mitään poikkipuolista sanottavaa, ei kukaan sano mitään. Mutta, siinä kohtaan, kun hommat menevätkin pieleen tai tehdään joku virhe, saa siitä kuulla.

Eikö pitäisi kääntää ajattelua niin, että myös hommien hoituessa olisi hyvä antaa sitä positiivista palautetta ja huomiota? Eikä vain silloin, kun kaikki menee pieleen?

LUE MYÖS: Kehutko vai lyttäätkö?

Pienikin positiivinen palaute ei vaadi antajaltaan paljon

Kun mietitään, miten loppujen lopuksi pieni juttu se on sanoa tai kirjoittaa toiselle: ”Hyvin sie vedät!”, ”Hei ootpa saanu hienosti hoidettuu ton homman!” tai ”Onpa ihana lopputulos!”. Tästä luulisi tulevan palautteen antajallekin hyvä mieli. Olisi hyvä oppia ymmärtämään, että pienilläkin sanoilla on voinut antaa ison merkityksen toiselle.

Joskus tulee mietittyä, että miten ihminen jaksaakin olla sellainen niin sanotusti negatiivinen, kiinnittää huomiota pelkkiin huonoihin asioihin ja olla ainoastaan kriittinen?

Sehän nyt toki on tiedossa, että monesti tällaisen ihmisen sisimmässä ja taustalla on paljon sellaisia kipeitä ajatuksia ja tunteita, joita ei osata sanoittaa tai välttämättä itsekään tiedostaa. Tämä sitten näkyy tietynlaisena käyttäytymisenä muille ihmisille. Koska näitä omia kipupisteitään ei välttämättä osata tiedostaa, ei sitä myöskään osaa korjata käyttäytymismallejaan tai hakea apua niiden korjaamiseen.

Toiset taas saattavat pelätä, että alkamalla jakelemaan positiivisia palautteita, sitä muuttuu jotenkin ”pehmoksi” ja menettää tietynlaisen valtaotteensa ihmisiin. Halutaan olla vallankahvassa ja hallita pelolla sekä vääränlaisella auktoriteetilla.

Kun asiahan on juuri päinvastoin. Hän, joka huomaa ihmisissä hyvän sekä myös tämän kertoo, saa paljon enemmän oikeanlaista kunnioitusta kuin hän, joka kuvittelee olevansa muiden ja positiivisen palautteen antamisen yläpuolella.

LUE MYÖS: Positiivinen elämänasenne vs. toksinen positiivisuus

Positiivinen palaute voi olla myös kehittävää

On eri asia antaa kehittämisideoita ja ajatuksia rakentavassa sekä positiivisessa hengessä kuin vain töksäytellä, mitä sylki suuhun tuo. Ihmiset ovat todella erilaisia palautteen antajia.

Tällaisena herkempänä ihmisenä arvostan heitä, jotka osaavat antaa kehittämisideat rakentavassa hengessä positiivisen vireen sävyttämänä. Karvani nousevat pystyyn ja tuntosarveni meinaavat poksahtaa, jos palaute/kehittämisidea tullaan antamaan niin, ettei voida edes miettiä etukäteen, millä tavoin asian voisi esittää, vaan se heitetään kasvoille kuin ”kylmä rätti”.

Olen vastaanottavaisempi ystävälliselle ja rakentavalle keskustelulle kuin pienelle piikittelylle ja tiuskimiselle.

Maailma olisi edes vähän parempi paikka, kun huomaisimme hyvän toisissamme sekä kertoisimme tämän toisillemme

Alkuun esimerkiksi koronakriisi lisäsi yhteisöllisyyttä ja ihmiset olivat toisiaan kohtaan kannustavampia, kohteliaampia sekä huomasivat hyvän. Kun tsemppihenki alkoi muuttumaan turnausväsymykseksi, alkoivat ihmiset jälleen olemaan niin sanotusti omia itsejään eli kärkkäämpiä valittajia. Ehkä vielä pahemmin kuin normaalisti ja varsinkin somessa.

Liian helposti huomataan toisissa ihmisissä ne huonot jutut ja mukamas väärin tehdyt asiat. Tsemppihenki ja toistemme kannustaminen tuntuvat olevan joissakin tilanteissa muisto vain.

Some antaa vielä oman sysäyksensä siihen, miten helposti tulee kritisoitua ja lauottua niitä omia mielipiteitään välittämättä siitä, miten sanat saattavat loukata, myös ne kirjoitetut. On helppo huudella sieltä oman näppiksen takaa eikä osata asettua lukijan asemaan.

Some olisi helppo paikka viljellä myös sitä hyvää. Pieni, positiivinen kommentti tai ylipäänsä niiden hyvien asioiden huomaaminen. Tsemppausta ja pieniä kehuja. Näiden viljely ei käsittääkseni maksa mitään, joten miksi niitä ei voisi viljellä enemmän?

Jokaisen kannattaisi hieman katsoa sisimpäänsä ja miettiä, millainen palautteen antaja on. Onko se aina vain niistä virheistä napisemista vai muistetaanko myös kiittää, arvostaa toista ja huomata hyvä?

Tässä taas ajattelemisen aihetta.

Rakkaudella Henna

1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *