Uusi vuosi, vanha minä – ottakaa tai jättäkää

Vuoden vaihtuessa on tapana summailla yhteen mennyttä vuotta ja haaveilla uudesta vuodesta. Asettaa tavoitteita ja miettiä, miten kaikin tavoin sitä voisi itseään kehittää, miten voisi olla niin sanotusti parempi ihminen ja kokea henkisen valaistumisen.

Tai no. Kuka tekee ja kuka ei.

Kaikki meistä tietävät, että vuosi 2020 oli haastava monelle case K:n takia. Moni lomautettiin tai irtisanottiin töistä, yrityksiä ajautui konkurssiin. Yksinäisyys lisääntyi ja perheiden tilanteet ovat kärjistyneet. Osa nuorista voi huonosti ja nyrkit heiluvat, jopa kuolemaksi asti.

Näiden lisäksi elämä on heitellyt ihmisille muitakin haasteita. Menetyksiä, sairastumisia, onnettomuuksia, rahahuolia ja ihmissuhdeongelmia.

Kaikkea tätä samaan aikaan, kun on pitänyt entisestään pärjätä ”omillaan”, muistaen sosiaalisen etäisyyden. Tukiverkostot ovat pienentyneet, kaikki eivät osaa puhelimessa/viesteillä kertoa mieltä painavista asioista. Ei saa olla lähekkäin, ei halata. ”Muistakaa turvavälit!”

Miten paljon jääkään piiloon pahoja asioita, kun ihmiset eivät samalla tavalla voi kohdata toisiaan ihan oikeasti. Ruudun takana ja somessa on helppo kaunistella asioita ja arkea.

”Ihan hyvin menee”, sitä joku kirjoittaa viestiä samaan aikaan, kun ahdistus puskee päälle niin, ettei meinaa henkeä saada. Tai jonkun oma läheinen on juuri hetkeä aiemmin heitellyt pitkin seiniä. Eipähän tarvitse mustelmia peitellä, kun ei mihinkään ole välttämättä pakko mennä ja kohdata muita ihmisiä.

Ja nämä ovat vain pieni osa sitä, mitä kaikkea ihmisten kodeissa tapahtuu tai on tapahtunut, mutta kukaan ei välttämättä huomaa. Sitäkään vähää, mitä aiemmin.

Osalle vuosi 2020 oli hyvä. Paljon yhteistä aikaa perheen kanssa, paljon kotoilua, luonnossa olemista, uusia harrastuksia. Elämistä sellaisessa omassa pienessä kuplassa. Suojaten itsensä ja läheisensä mahdollisimman hyvin. Pahalta piilossa, paha pois mielestä. Introverttien unelma. Hiljaisuutta ja tyhjiä kalentereita.

Jokainen olemme kokeneet vuoden 2020 eri tavoin. Itse kuulun siihen kastiin, jota on ”vain” ahdistanut, mutta ulkoiset puitteet ovat olleet ok. Oman ahdistukseni syyt ovat syvemmällä kuin case K, toki mennyt vuosi on myös aktivoinut joitain asioita sisimmässäni.

Vuosi 2020 toi itseni ylittämistä ja haastamista – ilman, että olin näitä etukäteen kirjannut mihinkään

Vaikka en ole vuosi sitten kirjannut ylös mitään tavoitteita tai tietynlaisia haaveita, toi vuosi 2020 kuitenkin sattumalta (tarkoituksella?) eteeni asioita, jotka tietyllä tapaa ovat pinnan alla kyteneet. Odottaneet päivänvaloa.

Esimerkiksi vuonna 2020 olen ylittänyt itseni laulamalla molemmille kummipojilleni, jotka syksyllä sain elämääni. En olisi vuosi sitten uskonut, että laulaisin hyvin pienelle yleisölle, jolloin tilanne on todella intiimi ja herkkä. Enkä olisi uskonut, että teen tämän selvinpäin 😄 Aiemmat laulelut (karaokessa) ovat vaatineet hieman alkoholia rohkaisuksi. Ja hämmästynein olen siitä, että laulustani kummipojilleni myös tykättiin.

Suostuin podcastiin haastateltavaksi (linkki haastatteluun). Jännitti todella paljon avata ajatuksiani ÄÄNEEN. Haastattelu oli kuitenkin ihana kokemus ja sain paljon hyvää palautetta. En kuulostanutkaan hölmöltä, asioista mitään tietämättömältä, jota yleensä pelkään suuni avatessani.

Liikunnassa haastoin itseäni mm. pyöräilemällä 30-40 kilometrin matkoja. Mitä en olisi tätäkään vielä pari vuotta sitten uskonut tapahtuvaksi. Että oikeasti jaksaisin. Edelleen nämä kaikki liikuntahommat ovat itselleni isoja asioita, kun vielä 10 vuotta sitten olin täysi sohvaperuna.

Olen päässyt monen jo ennestään rakkaan ihmisen kanssa niin sanotusti ”uudelle levelille” eli koronavuosi on syventänyt suhdettamme ja lähentänyt meitä. Kalentereiden tyhjentyessä on ollut enemmän aikaa. Samaan aikaan on uskallettu olla toisen edessä heikompia, tuoda niitä kipeämpiä asioita esiin. On uskallettu nojata toista vasten, mutta myös tuettu nojaavaa, sitä hieman kallellaan olevaa.

Yksi iso asia vuodessa 2020 oli saada runnottua läpi kuntouttavan psykoterapian monimutkainen hakuprosessi ja saada paikka psykoterapiaan. Löysin ihanan terapeutin, jonka kanssa matka alkoi syksyllä ja olemme päässeet hyvään vauhtiin mun päänsisäisten ja osittain myös ulkoisten ”mörköjen” kanssa. Tämän prosessin kun käyn läpi, saadaan minut pikkuhiljaa tulemaan sellaiseksi kuin olen 😊

Luovuus, liikunta ja pohdiskelu ovat iso osa minua

Vuosi 2020 opetti ja näytti, mitkä ovat mun vahvuusalueita. Olen tykästynyt entisestään pohdiskeluun, kirjoittamiseen, luontoon, kuvaamiseen, tärkeisiin ihmissuhteisiin ja liikuntaan.

Näistä esimerkiksi pohdiskelu ja kirjoittaminen ovat olleet iso osa minua ihan pikkutytöstä asti. Viihdyn hyvin myös yksin, vaikka kaipaan ympärilleni myös ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla. Olenkin niin sanottu sosiaalinen introvertti.

Jos jotain aion tänä vuonna itsessäni ja elämässäni vahvistaa, niin noita aiemmin mainittuja. Olen valitettavasti toisinaan jättänyt osaa näistä asioista kaiken muun alle. Huomaan, että heti kun löydän näille tärkeille asioille paremmin ja enemmän aikaa, koen hengittäväni hieman kevyemmin. Niin se meillä kaikilla on – ne itselleen tärkeät asiat kannattelevat ja tekevät arjestamme mieluista.

Olen loppupeleissä sellainen ”haihattelija”. Paljon ajatuksia virtaa päässäni, josta johtuen monet arjen perusasiat tuntuvat haastavilta, kun en jaksaisi keskittyä arkiseen, vaan elää siellä omissa maailmoissani.

Silti mulla on tietty taito pitää arki paketissa ja kasassa, vaikka kaikenlainen aikatauluttaminen ahdistaa. Olen tietynlainen ”taivaanrannan maalari”, joka toisinaan kokee olevansa hieman vääränlainen muun elämän rytmiin.

Ei ole tulossa parempaa minää, on vain minä

Olisikohan tämä nyt toinen vai peräti kolmas uusi vuosi, kun en todellakaan lupaile itselleni tai muille suuria ja mahtavia asioita, mitä tulee ”parempaan” minään ja itseni kehittämiseen.

Viime vuodet ovat olleet aikamoista mullistusta ja myllerrystä muutenkin. Jo perhe- ja työelämä ovat tuoneet oman twistinsä, viime vuoden case K:a unohtamatta. Niissäkin on jo tarpeeksi sulateltavaa ja sopeutumista.

Jokainen vuosi tuo elämään väistämättä jotain uutta ja poistaa jotain vanhaa. Jos sitä on hieman avoimempi maailmalle, pienempiä ja isompia hyviä asioita tapahtuu ilman, että niitä kohti väkisin pinnistelee ja ponnistelee.

Ei siis ole tulossa mitään ”parempaa” minää, tässä jatkaa matkaa ihan vain minä. Sen mukaan, mitä vuosi ja elämä tuo tullessaan. Osalle tämä on hyvä näin, osalle ”punainen vaate”. ”Eikö se nainen nyt parempaan pysty?!”

Toisille toimii omat, elämän kirjatut tavoitteet, jos ja kun niitä kohti on motivoitunut kulkemaan. Samaan aikaan, kun kokee niiden selkeyttävän omaa arkea ja niitä omien unelmien tai oman hyvinvoinnin tavoittelua.

On syytä kuitenkin jälleen muistaa, että ihmisiähän tässä edelleen vain ollaan. Elämää ja arkea tapahtuu.

Ei ihminen ole sen huonompi, jos ei varsinaisia tavoitteita uudelle vuodelle aseta. Eikä ihminen myöskään kuvittele olevansa ”parempi” asettaessaan niitä tavoitteita.

Tavoitteita teillä tai ei, toivotan kaikesta huolimatta parempaa tätä vuotta 2021.

Rakkaudella (ihan tavallinen) Henna

 

 

4

Arjen voimavarat syksyn puskiessa päälle

Syksyn (ja yhden ”pikku” virustaudin) puskiessa päälle on entistä tärkeämpää löytää arjesta niitä voimavaroja.

Kun syksy ja case K painavat päälle yhä isommin, on lähes pakko saada oma ”selviytymismood” päälle. Mihinkään syvään suohon en todellakaan haluaisi nyt upota, koska sieltä käsin moni asia on niin paljon hankalampaa ja elämä on kieltämättä raskaampaa.

Olen onneksi viime vuosien aikana löytänyt muutamia keinoja, joiden avulla pidän itsestäni ja jaksamisestani huolta.

Osa näistä asioista on jopa vaatinut tietynlaista opettelua ja sen armollisuuden tajuamista. Ei arjen voimavaroja voi suorittaa. Silloinhan ne eivät anna voimaa, vaan vievät sitä. Se ei kuitenkaan ole arjen voimavarojen tarkoitus.

Arjen voimavarat juuri nyt

Kun aloin näitä voimavarojani miettimään, on niitä ilahduttavan paljon. Loppujen lopuksi pieniä asioita, mutta niin iso merkitys hyvinvoinnilleni.

Kerron tässä kuusi itselleni tärkeää voimavaraa, lopuista varmaan saisi toisenkin postauksen 😁

1. Liikunta. Eri muodoissa. Lihaskunto, pyöräily, kävely, hölkkä… Enemmän toki olisi hyvä olla myös venyttelyä ja liikkuvuutta, mutta näillä nyt mennään. Tuntuvat mielekkäimmiltä itselleni tällä hetkellä.

Joogaa kokeilin alkuvuodesta muutamia kertoja ja se oli ihanaa! Valitettavasti en ole saanut aikaiseksi mentyä uudelleen tunneille asti ja omissa oloissa en saa sitäkään vähää aikaiseksi 😁

2. Ulkoilu. Raikas ilma! Auringonsäteet on ihana päästä hyödyntämään varsinkin näin syksyllä, mutta ei se pimeys ja vesisadekaan huono ole! Siinäkin on oma tunnelmansa ja oikeanlaisten varusteiden kanssa syyssateet ei paljon haittaa. Toki se oma fiiliskin vaikuttaa.

Tärkeintä on, ettei koko päivää kökkisi pelkästään sisätiloissa. Jo pienikin happihyppely auttaa. Kunhan saa hengittää raikasta ulkoilmaa. Jos vielä pääsee ihan luontoon, esimerkiksi metsään tai veden äärelle, aina vain parempi!

3. Lepo. On hyvä olla iltoja arjessakin, kun vaan rötvää sohvannurkassa tekemättä koko ajan jotain. Viikonloppuisin ottaa aikaa päikkäreille ja iltaisin käy suht ajoissa nukkumaan. Kotityöt ja työt kun eivät tekemällä lopu, joten se itselle annettava lepo on todella tärkeää.

On myös tärkeää mahdollistaa itselleen niitä niin sanotusti ”tylsiä hetkiä”, koska niissä hetkissä sitä antaa aikaa ja huomiota erilaisille tunteilleen sekä ajatuksilleen. Voi paremmin saada tietää, mitä itselle kuuluu. Niin kuin oikeasti. Lisäksi tylsät hetket ruokkivat luovuutta ja mielikuvitusta.

4. Läheiset ihmiset, joihin vahvasti liittyy yhteydenpito, asioiden ja ajatusten purkaminen, huumorintaju, yhdessä kulkeminen. Osan kanssa ollaan fyysisesti ja henkisesti lähellä, osan kanssa fyysisesti etäällä, mutta henkisesti läsnä. Ne omat, rakkaat turvaihmiset, joihin sisältyy perhe ja läheiset ystävät.

Näin koronan tuoman etätyöskentelyn aikana on myös tärkeää pitää yhteyttä omiin työkavereihin ja päästä heidänkin kanssaan puhumaan muista kuin pelkästään työasioista. Yhdessä nauraminen ja vitsien heittäminen piristää etätyöpäiviäkin.

5. Ravinto. Oleellinen asia omassa jaksamisessani. Riittävästi ja itselleni sopivaa ravintoa, niin koneistossa on virtaa. Oma ”ruokaympyräni” sisältää myös herkkuja kohtuudella, mutta tärkeintä on syödä päivän aikana säännöllisesti ja pitää huoli, ettei koko päivä mene esimerkiksi pelkästään tyyliin pizza- ja herkkulinjalla. Tämä ainakin itselleni kostautuu mahakipuna ja turvotuksena 😁

6. Positiivisten asioiden löytäminen. Vaikka mulla oikeasti on niitä todella huonoja päiviä ja jopa viikkoja (jotka eivät ”isolle yleisölle” näy), jolloin olen alamaissa, ärtynyt, itkuinen enkä ajattele itsestäni kovinkaan kauniisti, löydän kuitenkin monista asioista hyviä puolia.

Olen huomannut, että monet joskus aiemmin minua ärsyttäneet, ne jotkut pienet ärsytyksen aiheet eivät enää saa mulle aikaan sitä ärsytystä isossa mittakaavassa. Pääsen nopeammin siitä ärsytyksestä yli, mutta näiden tilalle on tullut tiettyä turhautumista ja kapinahenkeä monia muita asioita kohtaan.

Silti. Lähes aina löytyy myös niitä hyviä puolia, hyviä asioita. Joskus purnaan asioista huolella, mutta vastapainoksi luon ympärilleni myös rauhaa ja tsemppihenkeä. Löydän ympäriltäni paljon hyvää, kaikesta huolimatta. Tämä on yksi niistä asioista, joita en halua itseltäni menettää ja kadottaa.

Siksikin on tärkeää pitää itsestään huolta.

Näiden voimavarojen avulla siis kohti kaamosta!

Rakkaudella Henna

3

Poikkeusarjen positiiviset puolet – 6 pientä asiaa

Tällä hetkellä elämme meille suomalaisille, omalle sukupolvelleni, vanhempieni sukupolvelle sekä lapsillemme poikkeuksellista arkea. Tekemisiämme ja menojamme rajoitetaan tavoilla, joihin emme ole tottuneet. En tällä hetkellä miellä itseäni niinkään positiiviseksi ihmiseksi, mutta olen siitäkin huolimatta etsinyt niitä poikkeusarjen positiivisia puolia tässä menneen kuukauden aikana.

Sanotaan, että jokaisella pilvellä on hopeareunus ja myrskyn jälkeen on poutasää. Kaikki järjestyy, me selviämme tästä yhdessä. En sitä epäilekään, ettemmekö me tästä selviäisi. Varmasti selviämme. Suurin osa meistä selviää, suurimpaan osaan tämä ei jätä mitään pysyviä jälkiä.

Avasin poikkeusarkemme aikataulua edellisessä postauksessani ja tämä aikataulu sekä rytmi meillä pitää aikalailla edelleen paikkansa. Sillä erotuksella, että ekaluokkalaisen koulutehtävien määrä on nyt kohtuullisempi ja hän on oppinut itsenäisemmin tekemään tehtäviään 🙂 Samalla itse olen onnistunut pitämään langat käsissäni arjen pyörityksessä viikosta toiseen.

Nykyisessä tilanteessa on jonkun verran kestettävää, vaikka tietyllä tapaa sitä onkin sopeutunut. Jottei kaikki mene aina pelkäksi valittamiseksi, kerronkin nyt tässä postauksessa teille 6 positiivista asiaa, joita olen tästä poikkeusarjesta löytänyt.

Jatka lukemista ”Poikkeusarjen positiiviset puolet – 6 pientä asiaa”1

Kolmen E:n arki – etätyöt, etäopiskelu ja eristys

Pari viikkoa sitten sekä meidän että monen muunkin suomalaisen arki mullistui ennen näkemättömällä tavalla. Vallitsevan koronavirusepidemian takia hallitus on joutunut tekemään vaikeita päätöksiä ja asettamaan rajoituksia, joita Suomessa ei ole aiemmin tarvittu. Iso määrä suomalaisista siirtyi etätöihin ja lapset koululaisista lähtien koteihinsa. Näin myös meillä.

Blogiin aiheesta kirjoittaminen on ollut mielessä, mutta minun on pitänyt ensin tasata omia fiiliksiäni, kuunnella ja lukea muiden kokemuksia sekä tietyllä tapaa sopeutua tähän tilanteeseen, vaikka mieli taisteleekin vastaan joka päivä.

Osa on jo ilmoittanut, ettei halua kuulla tai lukea koronasta enää mitään, koska aihe tulee korvista ulos. Ahdistaa liikaa, ärsyttää, pelottaa ja turhauttaa. Ymmärrän nämä fiilikset. Liika on aina liikaa uutisten ja muun tiedonkin lukemisessa. Oman mielenterveyden takia saattaa olla syytäkin vähentää uutistulvaa <3

Mutta meidän arkeen korona on vaikuttanut aika paljonkin, joten siksi tämä poikkeustila näkyy arjessamme ihan joka ikinen päivä. En voi laittaa asian suhteen päätäni pensaaseen, sulkea käsilläni korviani ja laittaa silmiäni kiinni samalla lällätellen ja toivoen, että tämä paha uni loppuisi jo.

Tämä on nyt totista totta ja tulee todennäköisesti jatkumaan vielä pitkään.

Jatka lukemista ”Kolmen E:n arki – etätyöt, etäopiskelu ja eristys”1

Hyviä hetkiä ja voimavaroja arjessa

Elämämme on pääsääntöisesti arkea. Emme elä päivästä toiseen juhlahumussa ilotulitusten räiskeessä. Koska nimenomaan arki on se, jota elämme, on arjesta löydyttävä niitä hyviä hetkiä ja arjen voimavaroja.

Instaani seuraavat ja läheisimpäni tietävät, että arki on minulle toisinaan melkoista väsynyttä räpiköintiä. Se, että saan joka aamu itseni ylös sängystä, laitettua meidät poikien kanssa valmiiksi sekä vietyä toisen päiväkotiin ja toisen kouluun. Se vie jo oman osansa energiasta. 

Aamusta kun on selvitty, voi töissä keskittyä ihan muihin asioihin. Iltapäivästä sitten taas kohtaan päivän ajan skarpanneet lapset, jotka purkavat kiukkunsa minuun ja ovat nälkäisiä. Itsellä on samat fiilikset, väsy ja nälkäkiukku. Yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.

Alkuilta menee päivällisen jälkeen toisinaan menoissa, toisinaan ihan kotona, ei kuitenkaan harrastuksissa. Illasta suihku, iltapala ja seuraavan päivän valmistelut. Tämä twistattuna poikien iltavillillä ja kaikella muullakin villillä. Ja taas seuraavana päivänä sama homma alusta.

Tätä samantyylistä arkea elää niin moni muukin. Jos perheessä on sairauksia (psyykkisiä tai fyysisiä), taloudellisia vaikeuksia, parisuhdeongelmia tai haasteita lasten kanssa, voi se tavallinenkin arki tuntua suossa räpiköinniltä isojen ja raskaiden kenkien kanssa.

Jatka lukemista ”Hyviä hetkiä ja voimavaroja arjessa”

7

Meidän perheen illat eivät kulu harrastuksissa

Viime aikoina on jonkun verran ollut keskusteluissa perheiden harrastukset tai niiden puuttuminen. Toisaalta ihmetellään mahdollisia perheiden monia harrastuksia, mutta yhtä lailla ihmetellään, jos perheessä ei harrasteta mitään. Meidän perhe kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Meillä lapset eivät harrasta mitään aikataulutettua tai ohjattua. Miten meidän vapaa-aika sitten vietetään?

Sekä omassa että miehen lapsuudenperheessä ei ole ollut niinkään tapana harrastaa mitään aikataulutettua. Mies on maalta kotoisin. Omassa perheessäni isä on harrastanut musiikkia koko ikänsä, äiti osaa neuloa ja virkata. Itse kokeilin mm. taekwondoa ja pikkuveikka jalkapalloa, mutta nämä aikataulutetut harrastukset jäivät hyvin äkkiä.

Silti itse harrastin myös musiikkia sekä kirjeenvaihtoa, kotoa käsin. Pikkuveikka löysi tietokoneiden maailmaan ja kasvoikin sen suhteen aikamoiseksi ammattilaiseksi.

Johtuen varmasti miehen ja mun taustoista, emme ole harrastava perhe. Ahdistun pelkästä ajatuksestakin, jos pitäisi olla lähes joka arki-ilta ja vielä viikonloppuisinkin joko roudaamassa itsensä johonkin tai kuljetella lapsia pitkin kaupunkia.

Jatka lukemista ”Meidän perheen illat eivät kulu harrastuksissa”5

Arkemme muuttuminen koulun alkamisen ja osittaisen hoitovapaan takia

Alkaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että meillä aina syksyisin arki muuttuu jollain tapaa toisenlaiseksi. Yksi isoimmista muutoksista tapahtui tänä syksynä, kun esikoispoikamme aloitti koulun.

Koulun alkua meillä odotettiin jännityksellä. Vielä keväällä pojalle tuli paniikinomaisia itkukohtauksia, ettei hän halua mennä kouluun ollenkaan, kun ei hän kuitenkaan opi mitään ja sitten häntä kiusataan.

Myöhemmin keväällä ja kesän aikana pojassa tapahtui huikean hieno kasvu ja kehitys. Hän reipastui ja alkoi odottamaan innolla koulun alkamista. Kuinka hänestä sitten tulee iso poika, koululainen.

Ennen koulun alkua

Pidin aiemmin kesällä kolme viikkoa lomaa ja loput kesälomapäivät säästin koulunalkuun. Halusin olla kotona ja varmistaa, että uudenlaiseen arkeen saisimme laskeutua rauhassa. Päiväkodissa poika oli aina viimeiseen mahdolliseen päivään asti eli hyppy oli suoraan päiväkotimaailmasta koulumaailmaan.

Ensimmäistä koulupäivää edeltävänä iltana meillä vieraili isovanhemmat sekä poikien sedät. Halusin järjestää koulunaloituskahvitukset. Luoda sellaisen mukavan muiston ensimmäisen luokan aloituksesta. Poika sai pieniä lahjoja ja vietimmekin mukavan sekä lämpöisen alkuillan meillä kotona.

Olimme hommanneet uudet vaatteet, repun, penaalin sekä sinne tarvikkeita. Vaihtoon meni myös kotimme ulko-ovi.

Yksinolemista oli harjoiteltu pieniä hetkiä, kuten myös matkojen kulkemista yksin.

Jatka lukemista ”Arkemme muuttuminen koulun alkamisen ja osittaisen hoitovapaan takia”2