-
Tullaan tutuiksi – pieni esittely itsestäni
Tämä postaus on pieni esittely itsestäni. Kuka onkaan Henna Helena, kirjoittaja tämän blogin ja sen somekanavien takana? Elämä on kuljettanut, näyttänyt ja opettanut. Kun aloin pitämään ensimmäistä blogiani syksyllä 2016, olin sinä vuonna täyttänyt 30 vuotta ja olin kahden pienen lapsen väsynyt äiti. Nyt syksyllä 2024, jolloin halusin hieman päivittää tätä esittelytekstiäni, olen lähes 40-vuotias, kahden, hieman jo isomman lapsen äiti. Näinä vuosina on tapahtunut paljon ja samaan aikaan kuitenkin vain sitä lähes peruselämää. Joka tapauksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja muokkaa sitä omaa minuutta, jonka myötä minusta on tullut tällainen kuin olen.
-
Kirjoittamisen lukko – syyt taustalla
Näin heti alkuun on myönnettävä, että tuntuu todella inhottavalta, millaisen kynnyksen olen itselleni asettanut liittyen blogiini ja kirjoittamiseen. Mitä enemmän käyn tätä omaa matkaani ja tutustun itseeni paremmin, sitä enemmän tässä olisi kaikenlaisia ajatuksiani teille kerrottavana. Olen tässä viime vuosien aikana etsinyt ja löytänyt keinoja voida kokonaisvaltaisesti paremmin sekä kasvaa ja kehittyä aikuiseksi naiseksi. Lähes neljäkymppiseksi naiseksi, jolla ei ole itsensä kanssa koko ajan niin paha olla. Varsinkin instassa tätä matkaani on voinut seurata enemmän, blogin puolella on jäänyt vähäisemmälle, koska minulla on ollut tietynlainen kirjoittamisen ja julkaisemisen lukko. Taustalla pelkoa ja häpeää Olen pystynyt nimeämään niitä syitä, miksi blogiin kirjoittaminen on jäänyt vähäisemmälle. Ne erilaiset syyt ovat sinänsä myös…
-
”Istu alas ja kirjoita” – pelosta ja häpeästä huolimatta
Tässä minä nyt sitten istun ja kirjoitan. Ainakin yritän kirjoittaa. Jospa annetaan mennä vain, ajatuksen virtana. Jostain se on lähdettävä. Minähän siis uskon vahvasti, että perinteiset blogit vielä nousevat uudestaan enemmän pinnalle. Muut alustat, kuten esimerkiksi Instagram, ovat nopeatempoista, pikana vaihtuvaa sisältöä. Informaatiotulva on valtava ja sitä tulee monesta suunnasta nykyään. Yhden Instagram-julkaisun elinkaari ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä, muutamassa päivässä se on hukkunut kaiken muun, uuden alle. Näihin julkaisuihin saatetaan kuitenkin käyttää valtavasti aikaa: kuva, sen käsittely, teksti, sen muokkaaminen – ja silti käyttäjille se kyseinen julkaisu ei montaa päivää feediin hypi esille. Ei blogit mihinkään lopullisesti kuole tai häviä Lähiömutsi eli Hanne kirjoitti joku aika sitten postauksen,…
-
Ajatuksen flowta, kadonneen kirjoitusinnon takaisin kutsumista
Viikot ovat nykyään arjen pikakelausta ja vuodenajat vaihtuvat lähes lennosta. Samalla sitä yrittää hakea ajatuksen flowta tekstiksi asti ja kutsua kirjoitusintoa takaisin. Olen yrittänyt löytää sellaista niin sanottua kirjoituksen flowta, mutta valitettavasti arki kaikkinensa on vienyt sen kaiken inspiraation, että saisin mitään pidempiä tekstejä aikaiseksi. Itse kun en yleensä tykkää hinkata päivätolkulla yhtä tekstiä, vaan yksi teksti syntyy muutamassa tunnissa.
-
”Kirjoita vaan, mutta älä kuitenkaan kirjoita”
Saan nykyään paljon kuulla, miten kirjoittaminen on ehdottomasti yksi vahvuuksistani. Osaan tämän homman. Osaan kirjoittaa niin, että lukija pystyy helposti ymmärtämään lukemansa. Kirjoitan samaistuttavasti ja teksteistäni saa vertaistukea. Kirjoitan auki omia tunteitani ja siinä samalla joku muukin voi oivaltaa tärkeitä asioita omasta tunne-elämästään. Bloggaaminen on yli kolme vuotta ollut mulle se asia, jonka avulla olen avannut kipeitä tunteitani ja ajatuksiani, ”hieman” niitä siivoten julkaisukelpoisiksi. Olen aikanaan perustanut blogin vertaistueksi muille, jotka kipuilevat esimerkiksi äitiytensä ja/tai oman itsensä kanssa. Minua on sanottu rohkeaksi, kun uskallan kirjoittaa vaikeistakin asioista. Ehkä olen ollut jopa tyhmän rohkea 😀 Tässä on kuitenkin varjopuolensa. Tekstejä lukee myös ihmiset, jotka eivät minusta pidä. Näitä lukee ihmiset, jotka…
-
Uusi nimi, uusi alku
Oman domainin lisäksi tämä on ollut yksi pidempiaikainen haave blogin suhteen. Olen asiaa pohtinut ja pyöritellyt pitkään, että uskallanko ottaa riskiä, mutta nyt sen tein. Muutin blogini nimen. Aiempi blogini, Pölyä Pinnoilla on perustettu pian kolme vuotta sitten. Perustin blogin Bloggeriin, kunnes vuosi sitten hankin oman domainin ja siirryin käyttämään alustana WordPressiä. Jo tuolloin olisi pitänyt jättää Bloggerin blogi omakseen ja jatkaa kirjoittelua WordPressin puolella täysin puhtaalta pöydältä eikä siirtää koko historiaa mukana. Olen tässä viimeisen vuoden aikana turhautunut vanhempien tekstieni suhteen. Niissä on muotoilut miten sattuu eivätkä ne ole olleet uudelleen jaettavassa kunnossa ennen muokkauksia. Ja tästä syystä olen jakanut vain harvoja ja valittuja postauksia uudestaan 😄 Enkä yksinkertaisesti…
