Näin heti alkuun on myönnettävä, että tuntuu todella inhottavalta, millaisen kynnyksen olen itselleni asettanut liittyen blogiini ja kirjoittamiseen. Mitä enemmän käyn tätä omaa matkaani ja tutustun itseeni paremmin, sitä enemmän tässä olisi kaikenlaisia ajatuksiani teille kerrottavana. Olen tässä viime vuosien aikana etsinyt ja löytänyt keinoja voida kokonaisvaltaisesti paremmin sekä kasvaa ja kehittyä aikuiseksi naiseksi. Lähes neljäkymppiseksi naiseksi, jolla ei ole itsensä kanssa koko ajan niin paha olla. Varsinkin instassa tätä matkaani on voinut seurata enemmän, blogin puolella on jäänyt vähäisemmälle, koska minulla on ollut tietynlainen kirjoittamisen ja julkaisemisen lukko. Taustalla pelkoa ja häpeää Olen pystynyt nimeämään niitä syitä, miksi blogiin kirjoittaminen on jäänyt vähäisemmälle. Ne erilaiset syyt ovat sinänsä myös…

Viikot ovat nykyään arjen pikakelausta ja vuodenajat vaihtuvat lähes lennosta. Samalla sitä yrittää hakea ajatuksen flowta tekstiksi asti ja kutsua kirjoitusintoa takaisin. Olen yrittänyt löytää sellaista niin sanottua kirjoituksen flowta, mutta valitettavasti arki kaikkinensa on vienyt sen kaiken inspiraation, että saisin mitään pidempiä tekstejä aikaiseksi. Itse kun en yleensä tykkää hinkata päivätolkulla yhtä tekstiä, vaan yksi teksti syntyy muutamassa tunnissa.