-
Laatu korvaa määrän
Kliseistä, mutta paikkansa pitävää, kun sanotaan laadun korvaavan määrän. Aiemmin olen ajatellut hieman toisin, mutta parin viime vuoden aikana olen tullut toisiin ajatuksiin. Kuten monessa muussakin asiassa. Elämässä on monia eri osa-alueita, joihin ihminen voi joko huomaamattaan tai tietoisesti haalia liikaa asioita. Liikaa tuota, liikaa tätä, kunnes huomaa elävänsä tietynlaisessa ähkyssä eikä tiedä, mihin sitä alkaisi panostamaan. Iskee väsymys ja uupumus. Sitä on hieman sormi keskellä suuta, kun ei aika tai energia meinaa riittää. Joskus toki väsymyksen ja uupumuksen taustalla muitakin syitä, mutta yksi syy voi olla se, että elämässä on liikaa kaikkea. Ihmissuhteisiin panostaminen Välillä on syytä pysähtyä miettimään, millaisiin ihmissuhteisiin haluaa panostaa? Haluaako olla vähän jotain kaikille niille…
-
Meidän perheen illat eivät kulu harrastuksissa
Viime aikoina on jonkun verran ollut keskusteluissa perheiden harrastukset tai niiden puuttuminen. Toisaalta ihmetellään mahdollisia perheiden monia harrastuksia, mutta yhtä lailla ihmetellään, jos perheessä ei harrasteta mitään. Meidän perhe kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Meillä lapset eivät harrasta mitään aikataulutettua tai ohjattua. Miten meidän vapaa-aika sitten vietetään? Sekä omassa että miehen lapsuudenperheessä ei ole ollut niinkään tapana harrastaa mitään aikataulutettua. Mies on maalta kotoisin. Omassa perheessäni isä on harrastanut musiikkia koko ikänsä, äiti osaa neuloa ja virkata. Itse kokeilin mm. taekwondoa ja pikkuveikka jalkapalloa, mutta nämä aikataulutetut harrastukset jäivät hyvin äkkiä. Silti itse harrastin myös musiikkia sekä kirjeenvaihtoa, kotoa käsin. Pikkuveikka löysi tietokoneiden maailmaan ja kasvoikin sen suhteen aikamoiseksi ammattilaiseksi. Johtuen varmasti…
-
”Nyt kommentoin”, näin Paula Vesalaa lainatakseni
”Ei saa olla mielipiteit, pitää olla passiivinen, Mikä on vastenmielistä jos puuttuu hymy Mikä on ikävän näköistä Viha ja hiki” Paula Vesala – Nyt kommentoin Muiden miellyttäjä ja hymistelijä Mie olen aina ollut vähän semmonen muiden miellyttäjä, ”jeesjees” -tyyppi. Kaikki käy, kaiken ymmärrän, kuuntelen ja yritän toimia kameleontin lailla. Kuljen tuntosarvet pystyssä, mukaudun muiden tunnetilojen mukaan. Jos joku ei ole juttutuulella ja kaikki tuntuu ottavan päähän, pidän matalaa profiilia enkä todellakaan lähde provosoimaan. Pyrin elämään muiden ilossa mukana, vaikka itsellä olisi paha olla. Aina se ei ole helppoa, mutta pyrin siihen, koska se on reilua ja kannustavaa toista kohtaan. Jätän sanomatta asioita, jos koen, ettei toinen ole vastaanottavaisella tuulella. Nämähän…
