Elämämme on pääsääntöisesti arkea. Emme elä päivästä toiseen juhlahumussa ilotulitusten räiskeessä. Koska nimenomaan arki on se, jota elämme, on arjesta löydyttävä niitä hyviä hetkiä ja arjen voimavaroja.
Instaani seuraavat ja läheisimpäni tietävät, että arki on minulle toisinaan melkoista väsynyttä räpiköintiä. Se, että saan joka aamu itseni ylös sängystä, laitettua meidät poikien kanssa valmiiksi sekä vietyä toisen päiväkotiin ja toisen kouluun. Se vie jo oman osansa energiasta.
Aamusta kun on selvitty, voi töissä keskittyä ihan muihin asioihin. Iltapäivästä sitten taas kohtaan päivän ajan skarpanneet lapset, jotka purkavat kiukkunsa minuun ja ovat nälkäisiä. Itsellä on samat fiilikset, väsy ja nälkäkiukku. Yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.
Alkuilta menee päivällisen jälkeen toisinaan menoissa, toisinaan ihan kotona, ei kuitenkaan harrastuksissa. Illasta suihku, iltapala ja seuraavan päivän valmistelut. Tämä twistattuna poikien iltavillillä ja kaikella muullakin villillä. Ja taas seuraavana päivänä sama homma alusta.
Tätä samantyylistä arkea elää niin moni muukin. Jos perheessä on sairauksia (psyykkisiä tai fyysisiä), taloudellisia vaikeuksia, parisuhdeongelmia tai haasteita lasten kanssa, voi se tavallinenkin arki tuntua suossa räpiköinniltä isojen ja raskaiden kenkien kanssa.
Jatka lukemista ”Hyviä hetkiä ja voimavaroja arjessa”
7