Tämä postaus on pieni esittely itsestäni. Kuka onkaan Henna Helena, kirjoittaja tämän blogin ja sen somekanavien takana? 🙂
Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen. Yritän löytää mahdollisimman monista asioista myös ne hyvät puolet, tai ainakin uskoa parempaan. Uskon naiivisti, että lähes kaikella on tarkoituksensa ja tietyt asiat tapahtuvat niin kuin niiden kuuluu tapahtua.
Välillä elämässä ja sen heittämissä haasteissa ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta jonkun ajan kuluttua sitä havahtuu, että joidenkin asioiden piti mennä juuri niin. Tosin kaikkea tapahtunutta ei tälläkään ajattelutyylillä pysty selittämään, itselleen tai muille.
Minulla on omanlaiseni huumorintaju. Ihan aina en kaikkea läppää ymmärrä, mutta toisinaan revin rivien välistä vaikka mitä huumoria. Hymy on loppujen lopuksi aika herkässä, naurukin raikaa oikeassa porukassa. Välillä itkettää, mutta itkun jälkeen pyyhitään kyyneleet ja taas hymyilyttää.
Olen erittäin kiinnostunut ihmisten mielen liikkeistä ja joskus jopa ylianalysoin, että miksi tuo teki noin tai tuo sanoi näin. Mitä siellä on taustalla? Ajattelen liikaa ja siitä syystä unohtelen oleellisempia asioita. Joskus toivoisin, että saisin aivoni off-asentoon ja painelisin eteenpäin laput silmillä. Olisi helpompi, kun päässä ei pyörisi niin paljon kaikkea enkä havainnoisi niin paljon asioita ja tunteita ympäriltäni.
Perheemme lapset
Meillä on kaksi, joulukuussa 2012 ja 2015 syntynyttä poikaa eli hästäg #joulukuunpojat. Meiltä löytyy siis tällä hetkellä kaksi alakoululaista. Arki on sen mukaista, niin sanottuja ruuhkavuosia eletään. Pojat ovat toisaalta keskenään kuin yö ja päivä, mutta silti niin samankaltaiset, veljekset kuin ilvekset. Heistä on toisilleen paljon turvaa ja tukea.
Joulukuun pojat eivät esiinny nimillään eikä kasvoillaan blogissa tai sen somekanavissa. Tämä päätös on ollut aika selvä ihan alusta lähtien. Pojistamme näkyy kuvissa tyyliin selkä tai pelkät kädet ja muutenkin heidän roolinsa on pienempi.
Perheen vanhemmat
Olemme miehen kanssa molemmat vuonna 1986 syntyneitä eli kolmenkympin paremmalla puolella reilusti. Kohti neljääkymppiä hivuttaudutaan kiihtyvää vauhtia.
Mieheni on rakennusalan yrittäjä pikkuveljensä kanssa ja heillä on hommia riittänyt ihan mukavasti. Edes korona-aika ei hiljentänyt töitä. Mie teen työkseni palveluassistentin hommia (mm. ostoreskontra ja avustavat HR-tehtävät kuuluvat toimenkuvaani). Olemme mieheni kanssa menneet yksiin kesällä 2004 ja maistraatissa pyörähdimme syksyllä 2012, kun esikoista odotimme.
Asumme omakotitalossa lähellä pienen keskustan palveluita. Muun muassa kauppa, kirjasto ja koulu ovat ihan kävelymatkan päässä. Olemme taloomme muuttaneet kesällä 2009. Paljon on remontoitu ja laitettu kuntoon, mutta mikään sisustaja mie en ole 😉 Joten tästä blogista tai sen somekanavissa ei sitä aihetta juurikaan näy.
Kiinnostuksen kohteeni ja harrastukseni
Tykkään perheestäni, ystävieni ja läheisteni seurasta, liikunnasta, hyvästä ruoasta ja kirjoittamisesta. Enimmäkseen pidän ihan tästä perusarjesta ja niistä pienistä asioista, jotka tuovat elämääni iloa.
Harrastuksiini voisin lukea liikunnan harrastamisen melko aktiivisesti, kirjoittamisen ja kuvaamisen, somehengailua unohtamatta 😀 Musiikki on joskus ollut tärkeä osa elämääni ja sitä harrastusta pitäisi herätellä uudestaan, kuten myös kirjojen lukemista. Olen muutamia opuksia saanutkin luettua viime vuosien aikana ja se on paljon se.
Asioita, joita en voi sietää
En voi sietää toisten ihmisten jatkuvaa arvostelua, nälvimistä, tuomitsemista ja tunteiden vähättelyä. En siedä ilkeyttä ja puhdasta, tarkoituksenmukaista vittuilua.
En oikein siedä itseltäni virheitä ja tämähän on joskus melko rasittavaa. Viime vuosina olen yrittänyt opetella niin sanottua ”iloista mokaamista”. Eli tarkoituksenani on opetella vähän enemmän itselleni nauramista enkä antaisi kaikkien mokien ja virheiden myllätä päässäni päiväkausia. Omasta mielestäni olen tässä jopa edistynyt melko mukavasti ja siltä osin saanut pientä rentoutta elämääni.
Siedän huonosti jatkuvia keskeytyksiä, jotka väkisinkin kuuluvat lapsiperheen arkeen. Erittäin huonosti siedän väsymystä. Meillä on kuopuksen syntymän jälkeen ollut lähes joka yö sellainen, että uni keskeytyy jossain vaiheessa. Yleensä nuorimmaisemme kömpii edelleen viereemme. Joskus harvoin on sellaisiakin öitä, kun saa herätä aamulla ilman kainalokaveria, mutta niitä on harvoin. Onneksi hän yleensä nukahtaa heti uudestaan, kun on viereen tullut eikä jää valvomaan ja höpöttelemään. Aina en välttämättä edes huomaa, kun hän yöllä hiipii väliin.
Blogihistoriani
Ensimmäinen blogini, Pölyä Pinnoilla syntyi lokakuussa 2016. Jännä, miten juuri se viikonloppu on jäänyt niin mieleeni. Ne fiilikset ja se tietty jännitys ja vatsanpohjan kutkutus, kun julkaisin ensimmäisen postauksen. Hieman samaa kutkutusta ja innostusta oli havaittavissa silläkin hetkellä hetkellä, kun laitoin pystyyn tämän uuden blogini syksyllä 2019.
Syy, miksi halusin aloittaa kokonaan ”puhtaalta pöydältä” oli aika yksinkertainen. Halusin ensinnäkin blogilleni jonkun muun nimen kuin Pölyä Pinnoilla 😀 Toisaalta se vanha blogi kuului enemmän siihen pikkulapsiarkeen ja sen tarinoihin. Vanha blogi on kuitenkin jo kuopattu yleisöltä, mutta itse pääsen vielä tarvittaessa teksteihin käsiksi. Yleensä en tosin haluakaan niitä lukea.
Paljon olen vuosien saatossa kirjoitellut ja tulen kirjoittelemaan yleisesti omista ajatuksistani, tunteistani ja hyvinvoinnista. Pohdin paljon. Mielipiteitä on ja pitääkin olla, mutta mikään ei ole kiveen hakattu. Mielipiteet voivat muuttua, myös minun.
Mitään hirmu hauskoja tekstejä en osaa luoda, vaikka se olisikin tosi hienoa ja kivaa, mutta tällä omalla tyylillä mennään. Arvostan niitä muutamaa vakilukijaani, jotka teksti toisensa jälkeen lukevat ja reagoivat. Kiitos heille siitä. <3
Kaikista hienointa on joskus saada kommenttia, miten lukija on postauksestani tajunnut asioita oman elämänsä kannalta tai postaus on toiminut vertaistukena tai tietynlaisena herätyksenä.
Kirjoittaminen antaa minulle paljon ja se on ollut yksi tärkeimmistä työkaluistani oman mielenhyvinvointini edistämisessä viime vuosien aikana.
Tällainen on tämän blogin kirjoittaja. Tälläinen on Henna Helena, toivottavasti kuljet tätä matkaa kanssani 🙂
Rakkaudella Henna
Postauksen kuvat on ottanut ihana Outi <3
@outikphotography Instagramissa
Olipa kiva lukea tämä! Päädyin tänne Linktreen kautta. Mun pitää myös tehdä tällainen postaus! Ihanat kuvat tässä!
Kiitos Hanna kommentistasi ❤ Kirjoita ihmeessä siekin tällainen postaus ❤ Varmasti tuun lukemaan ❤🤗
Löysin sinut sattumalta. Ihania tekstejä olet kirjoittanut. Kauniita ajatuksia ja kuvia
Kiitos paljon Romukukka! ✨️🧡 Nämä tämmöset aina lämmittää mieltä 😊