Kulunut vuosi on ollut pitkälti omaan identiteettiini tutustumista, siihen ihan minuun itseeni, joka on alkanut löytymään kaiken niiden vuosien aikana kertyneen moskan ja ylimääräisen taakan alta.
Olen tullut pikkuhiljaa esiin kaikkien lukuisten suojamuurieni takaa. Se on välillä ollut todella pelottavaakin, mutta loppujen lopuksi niin palkitsevaa ja helpottavaa!
Parempaa vointia psyykkisesti ja fyysisesti
En enää olekaan se vähän väliä psyykkisesti ja fyysisesti huonosti voiva ihminen, vaan ihminen, joka haluaa panostaa hyvinvointiinsa hyvällä omatunnolla.
Olen käynyt psykoterapiassa yli kaksi vuotta ja tällä hetkellä saan nautiskella siitä kaikesta raskaan työn jäljestä, joka alkaa näkymään.
Ei ole ollut helppoa uskaltaa olla se haavoittuva ihminen terapeutin vastaanotolla ja antaa suojamuurien murtua turvallisessa ympäristössä. Siellä on ollut hyvä harjoitella tosielämää varten. Vahvistaa omia henkisiä työkaluja ja ajatusmaailmaa. Vahvistaa minua!
Samaan aikaan kun olen hoitanut psyykkistä hyvinvointiani, olen hoitanut myös fyysistä hyvinvointiani.
Liikunta on jo vuosia ollut tärkeä arkeni voimavara, mutta viimeiset pari vuotta vielä suuremmassa roolissa. Liikkuminen on muun muassa yksi keino käsitellä tunteitani ja siinä samalla tunnemyllerrysten keskellä kuntoni on kohonnut, voimat kasvaneet ja kroppa muotoutunut.
Eikä sitä ole kieltäminen, etteikö fyysiseen hyvinvointiin panostaminen olisi panostusta myös tulevaisuuteen ja kroppaan, joka jaksaisi myös iän karttuessa. Tässä kun ei nyt mitään kaksikymppisiä enää olla (tuntuu ja näkyy kyllä!).
Pois muiden jaloista, näkyväksi minuna itsenäni
En myöskään enää ole se toisten ihmisten jalkoihin jäävä ihminen tai hän, joka vain ohitetaan.
Mielipiteitäni halutaan kuulla ja niitä myös arvostetaan. Seuraani hakeudutaan, inspiroin ja tuon ympärilleni hyvää mieltä, kaiken lempeyden, lämmön ja (huonon) huumorini lisäksi. Minut nähdään, halutaan nähdä eikä minua enää mitätöidä. Minua arvostetaan, olen nykyään monessa ihmissuhteessa tasavertainen.
En myöskään ole muille se helppo tunteiden roskakori, johon voi helposti oksentaa kaiken pahan olon, jota toinen ei osaa käsitellä itsensä kanssa. Olen opetellut vetämään rajoja ja ymmärtämään, ettei kaikkea pidä sietää eikä pidä myöskään yliymmärtää!
Olen viimeinkin oppinut oman arvoni ja alan uskomaan siihen, että ansaitsen parempaa eikä minun tarvitse tyytyä siihen, mitä nyt sattuu saamaan. Elämällä on tarjota paljon hyvää.
Minun ei tarvitse enää piilotella tai pienentää itseäni. Uskallan katsoa suoraan eteenpäin enkä enää pelkästään katso häpeillen jalkoihini.
Minä olenkin ihan hyvä tyyppi
Kun on vuosia ollut tietynlainen, elänyt sieltä omista selviytymis- ja suojautumiskeinoistaan käsin, tuntuu tämän hetkinen minä joskus jopa hieman vieraalta, mutta samaan aikaan niin turvalliselta, tutulta ja helpolta. Koska olenhan se minä, Henna. Hei vaan!
Vaikka tämä kaikki on nyt nimenomaan ihan sitä omaa itseäni, sitä syvintä ja aidointa minää, pitää siihenkin saada rauhassa tutustua. Sitä syvintä, aidointa minää olen niin pitkään piilotellut – jopa itseltäni.
Mitä paremmin tutustun ja tulen sinuiksi minun kanssa, sitä enemmän se näkyy tietynlaisena sisäisenä rauhana, vahvuutena ja itsevarmuutena ympärilläni oleville.
Ympärilläni olevia on myös isosti kiittäminen, koska he kannustavat ja puskevat eteenpäin. Antavat voimaa jatkaa ja toimivat hyvänä peilinä itselleni.
Muutos on iso ja hyvä
Kaikki tämä muutos näkyy myös sen herkkyyteni ja upean naiseuteni lisäksi, joita olen alkanut korostamaan entistä enemmän. Sisäinen (ja ulkoinen) ryhtini on parantunut, kannan itseäni kaikkinensa paljon paremmin ja varmemmin.
Muutos on todellakin iso ja se on hyvä. Tämän myötä olen niin paljon kaikkea hyvää viime aikoina elämääni saanut eikä se tule tähän jäämään. Elämännälkäni on tällä hetkellä valtava!
Postauksen ihanat kuvat
5
One thought on “Tutustumista minuun itseeni”