Hyvän ystävyyssuhteen ylläpitäminen vaatii oman osansa ja panostuksensa. Hyviä ihmissuhteita kannattaa vaalia hellyydellä ja rakkaudella. Sellaisia ihmissuhteita, joista molemmat osapuolet kokevat saavansa enemmän hyvää kuin huonoa.
Ystävyyden pitää antaa enemmän kuin ottaa. Sen on oltava arjessa kantava voima, ei sellainen, joka ottaa energiaa. Ystävyyden eteen pitää nähdä vaivaa, mutta se ei saa olla vaiva. Ystävän nimen näkyminen viestin lähettäjänä ei saa aiheuttaa stressireaktioita ja pelkoa, että mitähän tällä kertaa. Hyvä ystävyys ei ole syyllistämistä tai jatkuvaa mielenpahoittamista suuntaan ja toiseen.
Hyvä ystävyys antaa tilaa sekä ymmärrystä erilaisille elämäntilanteille ja muille läheisille ihmisille.
Ystävien tuki
Ystävät kannustavat, tsemppaavat ja kurkottavat kanssasi tähtiin. He antavat sinun loistaa eivätkä tuo mustia pilviä päällesi tai polje sinua maanrakoon.
Ystävät iloitsevat kanssasi onnistumisistasi. He ainakin yrittävät iloita, vaikka voisivat itse huonommin. Sinun onnistumiset eivät kuitenkaan pitäisi olla muilta pois eikä sinun pidä joutua ottamaan vastaan jatkuvaa negatiivista kommentointia.
Ystävät uskovat sinuun silloinkin, kun et jaksaisi uskoa itseesi. He kannattelevat, mutta eivät voi lentää puolestasi. Siipesi sinun on levitettävä itse ja lennettävä niillä.
Ystävät tukevat sinua ja ainakin yrittävät ymmärtää erilaiset ratkaisusi sekä elämäntilanteesi. Ystäville ei pitäisi joutua jatkuvasti selittämään tai perustelemaan jokaista tekemääsi päätöstä.
Yhteydenpito ystäviin
Hyvää ystävyyttä ei mitata sillä, miten usein tavataan tai pidetään yhteyttä. Hyvä ystävyys kestää pidemmätkin radiohiljaisuudetkin silloin, kun elämä vie molempia suuntaan ja toiseen.
Hyvässä ystävyydessä jutut jatkuvat siitä, mihin ne jäivät, vaikka välissä olisi kuukausia, vuosiakin. Hyvä ystävyys ymmärtää erilaiset elämäntilanteet eikä vaadi päivittäistä tai viikottaistakaan yhteydenpitoa.
Tärkeintä on, että molemmat tietävät toisen olevan siellä. Tavatessa tai viestiä laittaessa ei tarvitse aina olla pyytelemässä anteeksi, kun on ollut hiljaista tai tivaamassa, miksei ole kuulunut mitään. Hyvä ystävyys ymmärtää kyllä.
Ystävyyssuhteita on erilaisia
On rikkaus saada elämäänsä erilaisia ihmisiä ystäviksi. Heillä voi olla erilaiset elämäntilanteet kuin itsellä, mutta silti kemioissa on jotain, joka heidät yhdistää. Tässä kohtaa voisi puhua sielunkumppanuudesta. Siitä, että on hyvä olla toisen kanssa, toisen seurassa eikä tarvitse koko ajan pyydellä anteeksi jotain.
Yhden kanssa käydään lenkillä, toisen kanssa treffataan lasten kanssa työpäivän jälkeen, kolmannen kanssa istutaan iltaa viinilasillisen äärellä ja neljännen kanssa viestitellään enemmän kuin nähdään fyysisesti. Yhden kanssa tehdään kaikkia näitä.
On rikkaus, jos elämässä on erilaisia, erityylisiä ihmisiä. Jokaisen kanssa voi olla ne omat juttunsa, joista puhutaan ja joita käsitellään yhdessä. Ihmisiä yhdistää erilaiset asiat ja yhdessä koetut asiat.
Kun ystävyys särkyy tai päättyy
Ystävyys voi myös mennä rikki. Särkyä. Toisinaan rikkimenneen ja särjetyn saa korjattua, mutta joskus jämerinkään superliima ei saa liimattua palasia takaisin yhteen. Ystävyyden päättyminen tavalla tai toisella saa surettaa ja se saa tuntua pahalta.
Parisuhteen päättämiseen ja eroihin on antaa vaikka kuinka paljon vinkkejä, miten olisi fiksuinta toimia, mitä kannattaa vielä yrittää vai kannattaako enää yrittää. Ystävyyteen ei ole luotu samalla tavalla ohjeopuksia tai kursseja. Ihmiset päättävät ystävyyssuhteita väärillä tavoilla, sanoilla ja teoilla. Nämä jättävät jälkensä vielä vuosiksi eteenpäin.
Päättynyttä ystävyyttä saa ikävöidä ja hyviä muistoja muistella, mutta menneisyyteen jämähtäminen ei auta. Jos asioille on tehty se, mitä on tehtävissä, on aika mennä eteenpäin. Monesti menneestä irti päästäminen tuokin elämään jotain uutta hyvää.
Millainen itse olen ystävänä?
Aiempien kokemuksien takia en pidä itseäni hyvänä ystävänä. Pelkään koko ajan satuttavani muita. Olen viime vuosien aikana pyrkinyt työskentelemään todella paljon sen suhteen, että tunnistaisin ystävyyteen liittyvät omat haitalliset ajatusmallini ja päästäisin irti menneestä.
Ystävänä pyrin olemaan sellainen, että kuuntelen, tuen ja autan omien resurssieni mukaan. Vaikka ei aina nähtäisikään, olen kuitenkin viestien päässä tavoitettavissa. Hyväksyn sen, että siinä missä itselläni on erilaisia ihmisiä ystäviä, on heitä muillakin.
Olen kova tsemppaamaan ja lähettämään lämpöisiä ajatuksia. Iloitsen ja suren mukana. En kuitenkaan lopeta elämästä omaa elämääni, iloitsemasta omista hyvistä hetkistäni tai onnistumisistani vain siksi, jos jollain toisella menee huonommin.
Ystävänä olen ymmärtäväinen enkä herkällä kädellä lähde arvostelemaan. Iän ja kokemuksen karttuessa ymmärrän koko ajan paremmin, miten paljon on erilaisia elämäntilanteita ja ratkaisuita. Varsinkin vanhemmuudessa ja ihmissuhteissa on niin paljon erilaisia tapoja toimia, että turha niihin on mennä itse mitään neuvomaan. Varsinkin jos neuvoa ei pyydetä, vaan tarvitaan sitä kuuntelevaa korvaa.
Olen opetellut omia rajojani. Kuuntelen omaa sisäistä ääntäni ja hakeudun sellaisten ihmisten luo, joiden seurassa on helppo olla.
Rakkaudella Henna
Katri Saarikiven kolumni: Asuvatko mielessäsi oikeat ihmiset?
7