-
Aika aikaansa kutakin
Tällä viikolla tuli kuluneeksi 8 vuotta siitä, kun perustin ensimmäisen blogini ja julkaisin ensimmäisen postaukseni. Muistan edelleen kyseisen, lokakuisen viikonlopun niin hyvin 🧡 Varsinkin pikkulapsiaikana blogi ja kirjoittaminen toimivat jopa tietynlaisena terapiana. Kirjoittamisen avulla sain jäsenneltyä ajatuksiani, oivalsin ja opin uutta – niin itsestäni kuin muistakin ihmisistä. Kirjoittaminen oli tapa matkata sisimpääni. Tekstini saivat kehuja, osa koki saavansa niistä vertaistukea ja samaistumispintaa. ”Kun sun tekstejä lukee, voi samalla kuulla päässään sun äänen. Sun teksteissä ja kirjoitustyylissä on niin vahvasti sun oma ääni”, kuulin joskus sanottavan. Blogin myötä olen saanut myös tutustua aivan todella ihaniin ihmisiin ja osan kanssa ollaan somessa seurattu toisiamme VUOSIA. Ollaan ihan semmosia oikeita somekavereita 🧡 Nämä…
-
Tullaan tutuiksi – pieni esittely itsestäni
Tämä postaus on pieni esittely itsestäni. Kuka onkaan Henna Helena, kirjoittaja tämän blogin ja sen somekanavien takana? Elämä on kuljettanut, näyttänyt ja opettanut. Kun aloin pitämään ensimmäistä blogiani syksyllä 2016, olin sinä vuonna täyttänyt 30 vuotta ja olin kahden pienen lapsen väsynyt äiti. Nyt syksyllä 2024, jolloin halusin hieman päivittää tätä esittelytekstiäni, olen lähes 40-vuotias, kahden, hieman jo isomman lapsen äiti. Näinä vuosina on tapahtunut paljon ja samaan aikaan kuitenkin vain sitä lähes peruselämää. Joka tapauksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja muokkaa sitä omaa minuutta, jonka myötä minusta on tullut tällainen kuin olen.
-
Se yksi täydellinen kesäilta
Joskus näitä sattuu kohdalle, kun osaa tarttua hetkeen. Sellainen täydellinen kesäilta. Olen kesä- ja iltafiilistelijä, monen muun asian fiilistelyn lisäksi! Koen olevani parhaimmillani kesäiltoina, auringon jo pikkuhiljaa painuessa mailleen, illan vaihtuessa yöksi. Kesäisin sitä huomaa hieman pitkittävänsä nukkumaanmenoa, väsymyksestä huolimatta, koska joku tietynlainen taika ja fiilis niissä kesäöissä on. Kesäisin keskipäivän aurinko on liian kova ja kirkas, kun sitten taas ilta-auringon pehmeät sävyt hellivät mieltä. Ilta-auringon sävyissä kuvaaminenkin on parasta, moni asia saa pehmeämmän, herkemmän sävyn. Me, myself and I -viikonloppu Sain viettää erään heinäkuisen viikonlopun ihan omassa seurassani. Perjantai-illasta sunnuntaihin, aamusta iltaan, illasta aamuun, ihan vain me, myself and I. Luksusta, harvinaista ja niiiiin hienoa. En halunnut etukäteen sopia…
-
Sosiaalinen introvertti – vähemmän on enemmän
Jos joku olisi minulle ennen lapsia kertonut, että olen introvertti, olisin nauranut hänelle. Koin olevani hyvinkin sosiaalinen ja kaipaavani ihmisiä ympärilleni. Olin se reipas ja lähes aina hyväntuulinen ihminen, joka jaksoi jutustella yhdelle jos toiselle niitä näitä. Oman itsetuntemukseni lisääntymisen myötä voin näin kymmentä vuotta myöhemmin, kahden pojan äitinä todeta: Ihana kun on saanut tulla ”ulos kaapista” oman introverttiyden kanssa! Introvertti mielletään usein ujoksi ja täysin omiin oloihinsa vetäytyväksi. Ihmiseksi, joka ei paljon jaksa muiden kanssa kommunikoida ja murahtelee epämääräisiä vastauksia. Ihan näin mustavalkoinen asia ei kuitenkaan ole 😉 Minua edelleenkin kuvaillaan sosiaalisena, iloisena, reippaana ja kaikkien kanssa toimeen tulevana. Ja tällainen minä olenkin! Silti näiden kaikkien takana olen myös…
-
Kokonainen, näkyvä – just sinä!
Ole täydellä sydämellä just Sinä, koska toista samanlaista ei tässä maailmassa ole. Kun tiedät kuka olet, niiden kaikkien ihanien ominaisuuksiesi sekä säröjesi kanssa, maailma on sinulle avoin. Koska olemalla kokonainen, näkyvä, sinä annat itsellesi luvan avautua elämälle ja maailmalle. Asiat ja ihmiset, joista saamme voimaa ja jotka saavat sisäisen valomme loistamaan ovat niitä, joista kannattaa pitää kiinni. Jokaisella meillä on se oma sisäinen valo, joka saa tulla näkyväksi, entistä kirkkaammaksi. Kun olet löytänyt itsesi, sisäisen voimasi ja valosi, älä anna muiden enää viedä niitä pois Sinulta. Sinä olet tärkeä! 🫶
-
Helpottava helmikuu!
Helpottava helmikuu. Ihana, kun olet täällä taas! Pitkän ja aika raskaankin, mutta myös opettavaisen tammikuun jälkeen otan helmikuun erittäin ilolla vastaan! Koska helmikuussa: Helmikuun aikana otetaan jo iso harppaus kohti kevättä ja valoisampia aikoja! Omalla elimistöllä menee taas se hetki totutellessa kevään kirkkaaseen valoon kaamoksen jälkeen, mutta nykyään osaan antaa sen siirtymäajan itselleni enkä ihmettele, että mitähän hittoa. Tänäkään talvena kaamos tai pimeys eivät ole ahdistaneet tai vieneet mennessään, päinvastoin. Olen kaamoksen kanssa ollut ihan kaveri. Kaamos joka tapauksessa päättyy aina aikanaan ja alkaa uusi, valoisampi ajanjakso. Talvifiilikset eivät kuitenkaan ole ihan löytäneet tänne asti. Iso tekijä fiilisten puuttumisessa on ollut erittäin vaihtelevat keliolosuhteet samaan aikaan, kun on taas elämässä…
-
Ojennan käteni kohti korkeuksia
”Ojennan käteni kohti korkeuksia, suoristan selkäni, heilautan hiukseni taakse, kurkotan kohti unelmiani. Annan itseni näkyä, en enää piiloudu. En anna häpeän estää tekemästä asioita, menen rohkeammin kohti haaveitani. Menneisyyteni ei määrittele minua, tulevaisuuteni on ihanan avoin. Mitään ei ole kiveen hakattu, ikuisiksi ajoiksi lukittu tai nidottu. Tämä on minun elämäni, olen aikuinen, vahva nainen. Matka minuna on vasta alussa 🔥” Tähän marraskuussa kirjoittamaani tekstiin ja Outin syyskuussa ottamaan upeaan kuvaan kiteytyy paljon. Mitä enemmän mun halutaan menevän piiloon, sitä enemmän tulen näkyväksi. Halusin tallentaa tämän myös blogin puolelle. Samalla madallan tätä omaa kynnystäni kirjoittaa ja julkaista blogiin, koska eihän se kynnys pitäisi mikään iso ollakaan! Kynnys julkaista ei pitäisi olla iso minun pienillä lukijamäärillä varsinkaan, mutta taustalla kun on ollut kirjoittamisen lukko,…
-
Ajatuksia vuoden 2023 ensimmäisenä päivänä
Vuoden 2023 ensimmäinen päivä. Kauniit maisemat, aurinko, pitkä kävelylenkki ja ystävän seura. Ei siis alkanut uusi vuosi huonosti! ✨️ Menneen vuoden teemaa hieman sivusinkin jo edellisessä postauksessani sekä tein muutamat nostot instan kohokohtiin ✨️ Toiveet tälle vuodelle Tämä tuleva vuosi… Odotukseni eivät iiiihan hirmu korkealla ole, mutta panostan jatkossakin omaan hyvinvointiini sekä pidän lähelläni ihmiset, jotka siinä ansaitsevat olla. En myöskään änge itseäni väkisin sellaisten ihmisten elämään, joita ei voisi minä ja seurani vähempää kiinnostaa. Sellainen muihin ihmisiin takertuminen ja roikkuminen on muuten aika kauheaa, jos vastapuoli ei ole yhtään samalla aaltopituudella asian suhteen. Pyrin jättämään menneen yhä enemmän taakseni (tietyt ihmiset sekä tapahtumat) ja keskityn siihen, mitä tulevaisuus haluaa…
-
Tutustumista minuun itseeni
Kulunut vuosi on ollut pitkälti omaan identiteettiini tutustumista, siihen ihan minuun itseeni, joka on alkanut löytymään kaiken niiden vuosien aikana kertyneen moskan ja ylimääräisen taakan alta. Olen tullut pikkuhiljaa esiin kaikkien lukuisten suojamuurieni takaa. Se on välillä ollut todella pelottavaakin, mutta loppujen lopuksi niin palkitsevaa ja helpottavaa! Parempaa vointia psyykkisesti ja fyysisesti En enää olekaan se vähän väliä psyykkisesti ja fyysisesti huonosti voiva ihminen, vaan ihminen, joka haluaa panostaa hyvinvointiinsa hyvällä omatunnolla. Olen käynyt psykoterapiassa yli kaksi vuotta ja tällä hetkellä saan nautiskella siitä kaikesta raskaan työn jäljestä, joka alkaa näkymään. Ei ole ollut helppoa uskaltaa olla se haavoittuva ihminen terapeutin vastaanotolla ja antaa suojamuurien murtua turvallisessa ympäristössä. Siellä on…
-
Kirjoittamisen lukko – syyt taustalla
Näin heti alkuun on myönnettävä, että tuntuu todella inhottavalta, millaisen kynnyksen olen itselleni asettanut liittyen blogiini ja kirjoittamiseen. Mitä enemmän käyn tätä omaa matkaani ja tutustun itseeni paremmin, sitä enemmän tässä olisi kaikenlaisia ajatuksiani teille kerrottavana. Olen tässä viime vuosien aikana etsinyt ja löytänyt keinoja voida kokonaisvaltaisesti paremmin sekä kasvaa ja kehittyä aikuiseksi naiseksi. Lähes neljäkymppiseksi naiseksi, jolla ei ole itsensä kanssa koko ajan niin paha olla. Varsinkin instassa tätä matkaani on voinut seurata enemmän, blogin puolella on jäänyt vähäisemmälle, koska minulla on ollut tietynlainen kirjoittamisen ja julkaisemisen lukko. Taustalla pelkoa ja häpeää Olen pystynyt nimeämään niitä syitä, miksi blogiin kirjoittaminen on jäänyt vähäisemmälle. Ne erilaiset syyt ovat sinänsä myös…
